Ei ihimisestä olisi paljoo enää onnellisempaa voinu saara, ku mitä mä olin eileen ku työpäivä oli vihiroon putkes! Oli meinaan tän työsuhteen puitteis viiminen Helsinginreissu, ja tähänastisista kaukomatkoista eherottomasti haastavin. Tähän asti ku on lähinnä saanu käyrä Hesas kuuntelemas, mitä ihimiset jaarittelee kokouksis, ehkä sanoo jokunen sana sekahan ja "pahimmillaan" pitää kokouspöytäkiriaa. Eileen kuitenki piti oikeen pätee, ku oli eräänlainen perehdytyspäivä enkä ollu siis itte perehtymäs, vaan perehdyttämäs!

Salasena haaveena vähä oli, että kun ny ei saatasi tota tilaisuutta järkättyä enää sinä aikana ku mä oon töis, mutta niinpä vaan saatiinki kaivetuksi sopiva päivä viittä vaille ennen mun töiren loppumista, eli ei toivettakaa että olis voinu ottaa loppuajat työs vähä lunkimmin :P

Mut loppu hyvin taas, päivä rullaili ihan jouhevasti alusta loppuun vaikka välihin teki mieli repiä tukka päästä, ku oltiin aikataulusta heti alakuun myöhäs ja toiseksi nettikamerayhteys tilaisuuteen ei oikeen pelittäny, tai saatiin kuva välittyyn mut ei ääntä, ja se jos joku olis ollu oleellista että etäosallistujat olis myös kuullu, mitä kaikkee tilaisuures keskusteltiin ja niin erelleen. Muttaku joku saatanan pälli oli kattonu tarpeelliseks tempasta kaikki johorot irti siitä vehkeestä, minkä varas on ääniyhteyren toimiminen, ni ei siinä oikeen talon ATK-nörtitkää keriinny tarpeeks nopeesti ratkoon, mikä piuha kuuluu mihkäki. Pah. Luulis, et riittäs ihan ON / OFF -nappulan käyttäminen, mut et oikeen kaikki johorot täytyy repiä, voi jumaliste.

En tiä onko tän raskauren aikana viä kertaakaa teheny niin paljo mieli kietasta siideriä poikineen, ku teki sen jäläkeen ku lähärin työmaalta käläppiin kohti bussipysäkkiä! Varsinki, ku tänään pirän taas töistä lomaa, ni olis ihan hyvin voinu vetästä pienet rentouttavat naamat eilisehtoona. Mut ku ei niin ei, täytyy ottaa vahinko takasi välittömästi ku vaan pystyy, eli joskus ens vuosikymmenellä. Vaikka voi olla, että muutaman kuukauren päästä sitä lähinnä naureskelee, että miten sitä saatto pitää yhtä perehdytyspäivää muka rankkana, eihän se kestäny ku muutamia tunteja, ku tän kirkuvan rääpäleen kans on jumis joka perkeleen sekunti eikä toivookaa siitä, että sais vaan päivän päätteeksi pistää oven kii takanansa ja kävellä bussipysäkille, ja matkustaa tyynesti pois paikalta :D

Ens viikolla olis sitte enää vaan huikeet kolome työpäivää ja sen jäläkeen on eräs elämänvaihe valamis pakettiin ja tuupattavaksi arkistojen hämärään. Äitiki kyseli, että onko yhtää haikiaa ku työt loppuu. Mitä mä oon täs ny muutamana perjantaina kokeillu tätä vapaan pitämistä, ni uskallan kyllä väittää etten mä varmaan keskiviikkoehtoona itke itteeni uneen sen takia, ku ei tartte sataan vuoteen herätä ennen sianpieremää lähtiäksensä töihin! Varsinkaa ny enää täs vaihees ku maha on semmonen, että se on joka paikas 10 minuuttia ennen mua.

Mä lupaan ottaa ens keskiviikkoehtoosta alakaen niin rennosti ku vaan ruumiinrakenteeltani kykenen seuraavat pari kuukautta, ja se mitä tapahtuu sen jäläkeen ku tää natiaanen ryykäsee mailmahan, on taas ihan oma lukunsa :)

Jos oonki tätä tulevaa jäläkikasvua kutsunu tähän asti nimellä Kääpiö, ni musta on alaannu tuntua, että sen nimen vois vaihtaa Jättiläiseen. Maha ainaki on ottanu semmosen kasvupyrähryksen ihan pienes ajas, et jopa ihan vieraatki ihimiset on tullu päivitteleen, että onpas iso maha. Näin muun muas viimme viikolla, ku olin taas Helsingis orottelemas yhyren kokouksen alakua... pari matamia tuli siihen lässytteleen, ku altistuvat mun kautta jollekki vauvahöpsährykselle (en kyl tajua miten musta sellasen voi saara, ku en koe itte olevani yhtää höpsähtäny sen takia et mukulaa pukkaa).

Eileen huomasin, että viimmeen on ruvennu mahannahkaki natiseen liitoksistansa: ensimmääset raskausarvet on ilimestyny tän muutenki upeen mahan somisteeksi! Mut ei täs mitää, sekaan vaan, kyllä tähän ruhoon raitaa mahtuu! Naamaki ilimeisesti muistuttaa nykyään(ki) niin paljo persettä, että finnitkää ei enää erota kumpaan päähän ne plopsahtais. Kiva mennä tänäehtoona yksille saunakekkeriille, ku hanuri on ku kärpässieni, värit vain päinvastoin ku siinä sienes. No enin osa kanssasaunojista on suht hiljattain lapsen saaneita, että ehkä niiltä heruu ymmärrystä ku mä lyllerrän siä tän kuppasen vartaloni kans ja aiheutan tsunamin ku varovasti hivuttaurun uima-altaaseen.