Mommy be Good -blogissa heitettiin haaste: SAA KUSETTAA

Niinku mukulat tapaa sanoo välillä puhuvansa väärinpäinkieltä, eli sanoo jonku asian mutta tarkottaa aiva päinvastaasta, niin tämä kiriotus on ny sitte kans kiriotettu väärinpäinkielellä!

 

Mua ei vituta yhtää - tänäänkää!

Heräsin aamulla oikeen pitkien yöunien jäläkeen ja virkiänä hämmästelin, kuinka makkari on aina vaan niin ihanan viliponen, nuista niin upeista helteistä huolimati. Kiireetön aamu, tavoilleni uskollisesti ehostin luonnonkaunista naamaani vaan ihan kevyesti ja tukkaki oli yön jäljiltä niin nätisti, ettei tarvinnu eres hiusharjaa näyttää. Sitte terveellinen aamupala naamariin, rauhas sisustuslehtä plaraillen ja tilavan asuntoni siisteydestä nautiskellen. Kylä se vaan kannattaa pitää viikkosiivousrutiiniista kiinni.

Töis oli taas mitä mainioin päivä! Meillon onneksi se hyvä tilanne, että porukan määrää ei oo aiva kutistettu minimiin silleen, että kenenkää ei tartte hukkua töihinsä. Ja mä meinasin eileen pyörtyä ku maksoon laskuja pois, että JUMALAUTA mitenkä tilille oikeesti viä jäiki näin palijo rahaa! Ei se vaan oo itsestäänselevyys näinä aikoona että on semmonen työmaa, että toimeentulo on turvattu niin pitkälle ku työikää piisaa, oon siis niin kiitollinen <3

No ku kerta tota ylimääräästä ny oli kaikkien pakollisten kulujenki jäläkeen jääny ni varasinpa sitte perheelleni lomamatkan Etelän aurinkoon. En tiä mitää hienompaa ku rentoutua rannalla auringon paahtaes, kunnon rusketus vaan pintaan, kaukana jostain kusisesta Suomesta. Lapsetki tykkää, ku saa vaan loikoolla lämpöses ja ehkä vähä käylähtää välihin merenrannas kahalaamas. Ei uskoosi tuon ikääsistä jätkistä henkilöistä, että niiren voi ihan rauhas antaa vaikka rannallaki leikkiä keskenänsä ja keskittyä itte ottaan arskaa. Jos ny välihin vaan vähä vilikuilee etteivät jää muitten jalakoohin, ne tottelee kyllä etteivät mihkää kauvas lähäre eiväkkä keksi aikansa ratoksi mitää älyvapaata. Ne vaan on pienestä asti ollu sen verta rauhallisia ja varovaasia, ettei oo palijoo tarvinnu äiteen muresta kantaa niiren puolesta.

Nymmä muute tajusin että vaikkei oo yleensä mun tapaasta kiroilla, ei livenä eikä varsinkaa tää plokis (tää käy kumminki tuhansia lukijoota ni pitää tarkkahan miettiä, että varmasti teksti miellyttää maharollisimman montaa), ja ny tua lukee isolla että jumalauta. Mutta menköhön ny tän kerran, se oli kuitenki semmonen ilahtunu, hämmästyksen huurahrus eikä mitää iänikuusta rutkutesta, että voivoi ku kaikki asiat on taas niin päin vitt... honkia. Positiivisuus on mun elämän kantava voima. Mun lukuisat frendit ja jopa vähä vieraammakki ihimiset usein päivittelee, että voi Anne millä sä jaksat aina olla niin ilonen ja pirtee, et ihan saa ittekki vähä lisää enerkiaa ku saa viettää mun seuras aikaa! Sehän olis vähä niinku pettäis mun läheisten luottamuksen, jos en antais tän hyvän fiiliksen vaan virrata. Mä uskon kohtaloon, et kai se on ennalta jo josain määrätty, että mun Elämäni Tarkoitus on olla tämmönen hyvän mielen tuottaja toisille. Jatkuva kiroolu on niinku myrkky joka pilaa iliman pitkäksi aikaa.

Hitsi et aina nää mun jutut rupiaa käymään niin henkeviksi vaikka koitan pysyä asialinjalla...

Tänään ku oli viä tavallistaki löysempi duunipäivä, ni tunnustettakoot et kerkesin työn lomas järkeillä et mitä herkkuja sitä tällä kertaa loihtis perheelle pöytään. On niin kiva aina keksiä ja kokeilla kaikkia uusia juttuja, ja lapsetki on tosi ennakkoluulottomia maistajia, vaan harva ruoka on semmosta ettei kelepaa. Emmä mitää kauppalistaa ruvennu kiriottaa, kyllä ne jutut hyvin muistaa iliman turhia lappujaki ja toisaalta kotoo löytyy aika hyvät varmuusvarastot vähä kaikkee ettei ikänä tuu sitä tilannetta, etteikö ny mitää syömistä järjestyysi vaikka kauppareissu jäiski joku kerta välistä. Vähä pakkoki olla hätä/vierasvaraa, ku ystävien kans treffaillaan toistemme tykönä niin paljo. Väittävät et yllätysvieraat on katoavaa kansanperinnettä, no ei pirä paikkansa ainakaa meirän huushollis. Uskon, että lämpimällä vastaanotolla on jotain tekemistä sen kans, että välillä tullahan sen kummempia ilimoottelematta :) Ja se mun se vegaaninen raakasuklaaluomukakku mitä yleensä vieraille tarjoon, sehän on lähes maankuulu, ja on muute niin hyvää ja terveellistä että harva uskookaa!

Ostin samalla kauppakäynnillä sitte uuren lelun kissoille, ja nehän oli siitä aiva liekeis! Ihime että ne aina jaksaa olla niin innokkaita leikkihin, luulis et mun järjestämät päivittääset aktivointituokiot väsyttääs ne aiva puhki, mut kylä vaan virtaa riittää. No, lieneväkkö ottaneet mallia emännältänsä!

Sen ruuanlaittosession päälle sain muutenki aika kivasti aikaseksi ehtoopäivästä, yllättävän hyvin sitä vaan aikaa piisaa töitten jäläkeenki ku antaa palaa eikä vaan jää sohovan pohojalle rötväähän. Vein lapset taas kyläilehen, oli vaan vähä pottumaanen tilanne jälleen kerran ku olis ollu pariki kyläälykutsua samalle päivälle. Lasten kyläilles kävin salilla tempasemas kunnon hikireenit. Näin se peilikuva säilyy miellyttävänä vaikka ikää tulee, tai no en kai mä ny viä silti kovin vanaha oo. Aikuinen korkeintaan.

Huomasin siinä sitte reenivaatteita vaihtaes takasi normikuteisiin, että ärsyttävästi housut vähä ruvennu lököttää, ku keho pitkäjänteisen reenin myötä kiinteytyy. Ei kai täs auta ku lähtee lähiaikoina shoppaileen rettuja, niin paljon ku sitä puuhaa inhoonki. Mun eettisiä periaatteita vastaan vähä sotii se, että hamstrataan paikat täyteen vaatetta (ja yhtä lailla muutaki kamaa) ku oikeesti ihiminen pärjää niin vähillä loimilla loppujen lopuuksi. Tietty vois tälleen suht näppäränä käsityöihimisenä kokeilla, saisko niistä liika isoiksi jääneistä pökistä jotenki tuunattua viä käyttökelepooset.

Huomasin lisäks sen että mihkää ei näköjään pääse etteikö johki tuttavaan törmäis, ku tua salireissullaki tuli vastaan jo usiampi. Ei siis sillä että siinä olis mitää vikaa, ainahan moon ollu sosiaalinen ja kaipaan ympärilleni ihimisiä. Menin yhyren puolitutun juttusille ihan pokkana rohkeesti, meinasin kyllä enste ettei meillä ehkä hirveesti olis mitää yhteistä juteltavaa ku ei sillä oo lapsiakaa. Mutta kylä vain osaski yllättää, meinaan sillä oli torella hätkähryttävän hyviä näkemyksiä niinku just lasten kasvatuksesta! Aiva hävetti että meleki annoon ennakkoluulojeni pilata koko hyvän keskustelutuokion.

Se olis muute huomenna mun viikottaasen kasvisruokapäivän vuoro, mitähän hyvää sitä sitte taas kokkailis... Jokku tekee aina jotain tylysää safkaa kauhiat satsit ja vääntää niitä hampaat irves pari kolome päivää. Kuulostaa toki näppärältä mut ei vaan oo yhtää mun juttu, mä viihryn keittiös ja teen mielelläni joka päivä aina uutta ruokaa, tartte sitte mitää jämiä eikä varsinkaa eineksiä kydettää mikrouunis, hyi hel... olokoon.

Mut eikähän taas oo kohta aika mennä unille, kiva kun jaksootte taas käyrä lukemas ja tykkäämäs <3 I love you all!