Harvoin on meirän Kessu ollu yhtä kipiänä ku tänään, meinaan hellyyrenkipiänä! Justiin se änkes jo ties monettako kertaa makaahan mun nokkani etehen tähän kiriotuspöyrälle semmosen ilimeen kans, et "Ei mittä silityksi ja harjauksi sais?"

Ja johan katti on yhtä hyrisevää karvapalloo ku meet vähä siihen kärellä sohimaan :) Vaikuttaa tosin siltä, et tuo karvapallo on kohta vain pelekkä pallo, on nimittäin takinvaihtokausi meneillään. Ilimeisesti katti on päässy harjaamisen makuun, oon tuommosella metallikarstalla riipiny tuosta elukasta irti varmaan kilon karvaa ja kissa näyttää tykkäävän niin, et antas varmaan harjata ittensä kaljuksi asti.

Eikä taira ihan turhaa tää harjailu olla. Eilen löysin pitkästä aikaa yhyren meleko karvapitosen laattakasan, jonka jompikumpi ötökkä oli asentanu yhyren maton päälle. Sanokaa mulle, mikä helevetti siinä on, että ne oksennukset on aina pakko päästää matolle?! Mihkä nuo sitte ykäis, jos ottas vallan matot pois?

Kissat on teheny keskenään diilin, että vasta sitte ku toinen on saanu kesäkarvan vaihtoon, ni toinen saa luvan alottaa saman homman. Näin koko karvanvaihtoprojekti kestää maharollisimman pitkään, eli on täten omistajien kannalla maharollisimman vittumainen.

Kostoks mä käytin Kessun herkkää hetkee hyväkseni ja leikkelin sen kynnet kun se tuli tuohon melekein sylihin möyrästään.