Nykyään ku on tua parinmuorostusmarkkinoolla peli menetetty valinnat tehty ja ku kakarootaki on tuohon siunaantunu, ni eipä sitä kovin ahkeraan tuu naamaansa maalaaltua. Jos ennen piti lärvi pakkeloira heti ku sängystä nousi, vaikkei ollu suunnitellu poistuvansa kämpiltä muuta korkeintaan roskapussin viemisen tähäre, ni nykyään meikkipussin päältä saa suunnilleen kuoria pois kerroksen hämähäkinverkkoo silloon harvoon ku innostuu, taikka pikemminki kerkiää meikkaahan. Eipä se oikeestaan innosta olisikkaa kiinni, vaan tosiaan tuosta, ku ei vaan kerkiä, tai jos kerkiääski, ni hoksaa, että vois sen ajan käyttää johki tähärellisempäänki.

Kun tää korves asuu ja päivät viettää tenavien kans, ni ei ketää kiinnosta, onko mulla meikkiä naamas vai ei. Vois viä pahas tapaukses käydä niinku tiistaina, ku olin hakemas Urhoo hoirosta ja olin pitkästä aikaa meikannu, ni muut ipanat kyttäs mua ja ykski tirriäänen jo epääli, oonko mä Urhon äiti ensinkää ku siihen asti Urhoo oli tuonu ja vieny ihan erinäkönen ämmä. Joskus mä perustelen meikkaamista sillä, että onpahan Ramillaki eres joskus jotaki silimäniloo. Se perustelu kumoutu tos yks päivä, ku ennen ensimmäästäkää siveltimenpiirtoo Rami jo kerkes kysyhyn, että jaa joko sä meikkasit? Lieneekö ikänäköö vai mitä, mutta ei sillä ainakaa (peli)silimä toimi ihan samalla lailla ku niillä päiväkodin ipanoolla. Ja toisaalta, jos mä täs kotona kökkies hengaan lähinnä joku maitoplättinen imetyspaita ja kulahtaneet, polovien kohoralta pahasti pussittavat verkkarit päällä, ni vois näyttää jopa koomiselta, jos siihen asuun olis yhyristetty meikattu naama ja föönätty tukka!

Niinpä niin, eli paree vaan pysyä naama norsunvit... eikäku naturellina. Pääsee ehtoosinki nopiampaa nukkuhun ku ei tartte jynssätä maaleja pois kuonostansa. Ja jos en kerta viä oo onnistunu pelottaan tällä kärpässienilärvillä äijää ja kakaroita matkoihinsa, ni ehkä sen voi tulukita niin, että ne ei lähäre täältä kulumallakaa. Jos nuo naapurin koirat onnistuus kyyttäähän tällä naamalla helevettiin meirän pihasta leikkimästä koirien käymälää, ni se olis pelekästään plussaa.

Mutta minkä takia mä olin meikannu tiistaina? Tiistai on viikon suuri päivä, ku on kuorohariotukset! Ja tänään vasta juhulapäivä onki, ku lähäretään Isojoelle!!! Täyty pistää oikeen luomiväriäki, katotaan vaan uskaltaako tarhan tädit luovuttaa Urhoo mulle tänään ollenkaa ku mä meen sitä hakehen, ku miettivät päänsä puhki että kuka harakka tuo on, ei se ny ehkä Urhon isoäitikää oo joka tänne papereihin on merkattu varahakijaksi!

Täytyy siis repiä tekosyyt meikkaamiseen hiukka vähäpätösemmistäki kinkeriistä, ku mitää oikeita juhulia ei nykyään meikälääsen reitille satu ku ehkä kerran sadas vuodes. Enkä voi sanoo, että tulis liika usein poistuttua kotoo muutenkaa mihkää, ni on se kiva eres kerran pari viikos koristella itteensä ja unohtaa pieneksi hetkeksi se peikko, mikä mä torellisuures oon.