Tajusin tuos just eileen että tällä hetkellä melekeen kaikki ajatukset on keskittyny hääjuttuihin ja häihin asti on suunnilleen selevät sävelet, mutta siitä eteenpäin mulla ei ookkaa mitää suunnitteilla oman pääni menoksi. Pitäs siis varmaan koittaa vähä suunnitella elämää häistä eteenkipäin, ettei käy vanahanaikasesti ja putua kovin korkialta ku häitten jäläkeen vastas on vain tyhyjä seinä. Pitää siis maalata sille seinälle vähä jotaki tulevaisuurenkuvia.

Ensinnä olis kiva voira maalata sille seinälle kuva mun tulevasta työpaikasta. Mutta semmosta on vähä hankala hahamotella iliman mallikuvaa, meinaan kun ei oo töistä mitää käryä sitte ku tää Raision pesti taas kerran loppuu. Onhan mun joo pitäny about koko kesän lähetellä työnkerjuukirjeitä kaikkiin kemianalan kioskeihin, mutta kärettömän ihimisen sormet riittää laskehen, montako hakemusta oon torellisuures pistäny vetähän...

Toisaalta mä ihan mielelläni pirän syyskuun "naimalomaa", koska saa ainaki rauhas hoitaa viime hetken hääjärjestelyt alta pois ja sitte Ramiki pitää lomaa syyskuus, eli melekeen pitäsin huonona juttuna jos pitäs heti tän kuun perästä jatkaa työskentelyä johonaki. Mieluummin lokakuus sitte, jos niikseen tulee. Sitte tää Raisiollaki on toisaalta vähä tilanne auki. Tää yks työkaveri joka kesäkuus sen sairauskohtauksen sai, on erelleen sairaslomalla ja lisäks tää on viä yks äitiyslomalainen iliman tuuraajaa. Mä oon sanonu pomolle, että oon kyllä käytettävis jos tarttee, mut kuun vaihtees nää labrat siirtyy toisen firman omistukseen ja siitä ei taas tiä pirukaa, mitä se muutos tuo tullesansa, ja kuka sitte päättää sijaisten taikka yhtää kenenkää pestaamisista. No, kaipa tämä selekiää parin viikon kulues.

Siihen tulevaisuustaireteokseen mä mielelläni maalaasin myös kuvan omakotitalosta, mutta tätä taiteenalaa rajottaa semmonen sääntö, että enste pitää maalata se työmaan kuva ja sitte vasta voi sutia siihen viereen oman torppansa. Niinpä orotettavis taitaa olla sitä saatanan tyhyjää seinää niin kauvan kunnes työpaikka löytyy.

Kyllähän sitä vois tietysti mennä vaikka taas johki pesulahan happamien ämmien sekahan, mutta sen mä oon ny tänä kesänä huomannu, että kun siä pesulas ja kasvihuoneella vahtasin minuutin väliin kelloo ja toivoin hartaasti kotio pääsyä, ni tää labras saan välillä ihimetellä, että joko se päivä ny meni? Arvakkaa siis kummankomoises tilantees viihryn paremmin?! Mut persaukisen on pakko yrittää, eli ei siinä sitte auta olla kranttu jos meinaa rahaa saara.

Yks syy kans tähän tulevaisuuren suunnitelmien vähyyteen on se, että mun mielestä on mukavampi elää, kun ei murehri kovin montaa asiaa kerrallansa :) Nuis häis on ihan tarpeeks huolehtimista ja touhotettavaa, ni emmä jaksa keräillä tähän ny viä jotaki työ(ttömyys)murheita! Mä oon tottunu siihen että useimmat asiat järjestyy kyllä iliman kauhiaa poruaki, niinpä aattelin luottaa siihen tälläki kertaa. En mä ny meinaa, että kuvittelen työpaikan tipahtavan taivaasta nokan etehen (niin mukavaa kun se oliski), mut en mä vaan jaksa ressata itteeni viä moisella ku häitten jäläkeen mulla ei muuta ookkaa ku aikaa ja jos en muuta tekemistä keksi ni voin sen ressaamisharrastuksen alottaa sillon vasta.