Yks lomapätkä on jo takanapäin, mutta onneksi viä toinen siivu lomaa on jäljellä. Juhannuksen perähän pidin viikon lomaa, juhannus meni lasten ja mun porukootten kans mökillä ja sen jäläkeen samalla kokoonpanolla suunnattiin Tanskaan Legolandiin! Mukavasti onnistunu reissu, mukuloille monenmoista uutta kokemusta ku pääsi ensinnäki ekaa kertaa lentokoneeseen ja muutenki ekaa kertaa ulukomaille, ja olihan se itte Legoland aikamoinen mesta. Hämärästi muistan kattelleeni itte pentuna samoja pienoismallikyliä sekä valtavaa intiaanipatsasta, samate muistan kuinka muksuna yks legoista rakennettu norsu näytti niin saatanan isolta silloin... 

Tiivistetysti sanottuna, reissus säät suosi, näkemistä riitti ja Legolandin lisäks nähtihin Vejlen kaupunkia ku majotuttiin siä, lennot meni hyvin eikä kenenkää matkatavarat joutunu omille teillensä, kelläkää ei pahasti pärähtäny hermot ja mukulat pysy tallella. Mä ku en oo mikää kokenu ulukomaanmatkaaja, ni mulle on jotenki se ajatus lentokentällä asioimisesta tuntunu aika ressaavalta. Nyt ku siitäki paskasta selevittiin eikä se sitte vaikuttanu niin monimutkaselta paikalta mitä etukäteen olin pelijänny, ni aloin ehkä vähä päästä siitä "happamia sanoo kettu pihilajanmarjoosta" -ajatuksesta. Niinku että vitut mistää ulukomaanmatkailusta, ihan hyvin voi Suomeski matkustella... Jotenki sitä innostu että tämmöstähän vois teherä usiamminki ku kerran kymmenes vuodes, kerta näyttää siltä että mä ihan pääsen jopa eteneen sieltä lentokentältä haluttuun kohteeseen! Kävi vähä ku vanhemmalle sällille Legolandis, kun se viimmeen uskaltautu yhteen merirosvoveneeseen ni sehän olis seilannu samalla paatilla vaikka koko loppupäivän. 

Reissun jäläkeen viä piipahrus Isojoella, ja ny on taas paahrettu jo reilu viikon verran töis. Uusi lomanpätkä häämöttää kolomen viikon pääs. Mä taisin viimme vuonnaki kiukutella kesän jäläkeen että mä en enää ikänä pirsto kesälomaani mihkää viikon + 2 viikon pätkihin, ku ei siinä kerkiä päästä mihkää lomamoodiin ku ekat päivät menee siinä ku yrittää unohtaa työjutut ja kohta loma onki loppumaisillansa ja sitte rupiaa taas jo valavohon yönsä tai vähintään näkehen työhön liittyviä painajaisia, että ku kohta se arkinen aherrus taas kutsuu. No, näillä mennään tämäki kesä taas, mutta ainaki tuo lomareissuloma sai ajatukset ihan muihin ku työjuttuihin. Hetkellisesti, arki löi ihan hyvin avarilla päin pläsiä heti ku loma loppu. 

No, paikoin stressaavan arjen vastapainoksi on keksittävä juttuja jotka piristää, innostaa ja suorastaan tempaa mukaansa. Lauvantaina sain taas olla mukana soittokeikalla ku Turku Folks / Åbo Folks -orkesteri esiinty Puutorilla Turuus. Syksyllä taas soittotreenit jatkuu, ja mikä hienointa, sitte mulla on ihan oma soittopeli eikä tarvi olla lainasoittimen varas enää! Voi että mähän orotan sitä ku kuuta nousevaa, kun pääsen tulevan toisen lomantynkäni aikana kotiuttahan oman matkaharmoonin :)

Sitte yks ehtoo tein ihan julumetun pitkän kävelylenkin, no tietysti samalla pelailin Pokemonia, mikä on kans mulle ollu yks aika tehokas nupin nollaaja ja lenkkipoluulle houkuttelija. Sitte ku lenkillä sitä usein muutenki intoutuu vajoaan kaikenmoisiin ajatuksiin, samalla ku nautiskelee luonnosta tai mitä maisemia ny osuuki kohorille, ni mähän keksin - omasta mielestäni - hyvän idean, että teen viä yhyren instagram-tilin, ku ei mulla niitä ny viä ollukkaa ku kaks ennestänsä; yks omille normijutuille ja yks misä on kuvia kissasta. No tälle kolomannelle mä keksin että sinne otan kuvia vähä milloin mistäki, pääasias luonnosta ja esimerkiks hautuumailta. Ei mitää kepeän iloisia kuvia, pikemminki päinvastoin. Ja miks mä haluan jakaa jotain synkkiä mietteitä ja yksinäisiä ajatuksia näinä aikoina kun kaikki tyrkyttää somes kiiltokuvamaisia juttuja omasta täyrellisestä elämästänsä? No ehkä just siks... 

Keitä kiinnostaa, ni löyrätte kyllä... Pistin justiinsa linkkauksen mun siihen omaan kiiltokuvien instatilihin. Varmaan tällä mainospuheella tulee ihan satapäin uusia seuraajia XD Saatana ku mun kissa-instas on enempi seuraajia ku mun "omalla" tilillä :) Mutta jos mä ny itteeni ilahrutan räpsimällä jotaki kuvia ja pistämällä niitä nettihin, ketää loukkaamatta, ni tuskin on keltää pois. Ja mun luonne on semmonen että sitte kun se hurahrus iskee niin se iskee muute lujaa, kaikkimullehetinyt, tänään ettin kuvattavia juttuja pitkin poikin vaikka välihin satoo vettä ku Esterin perseestä. Mutta se innostus, se on näläkä jota on aiva pakko ruokkia, ja harmi kyllä useimmat höyrährykset hiipuu jonku ajan päästä, jotku jutut tipahtaa matkan varrelle mutta onneksi on asioota jotka kuitenki jää enemmän tai vähemmän kulukeen mukana. Tää ploki esimerkiks on yks, mikä erelleen on hengis, vaikka kiriottelutahti onki lähinnä tämmöstä kuukausiraportointia. 

Tuosta saiski muute hyvän aiheen seuraavaan plokitekstihin, jos listais kaikki viime vuosien pössährykset ja sen, mitä niistä jäi kätehen :D Tai no, pitää miettiä, kehtaako. Luulette / arvaatte muuten kohta että mähän oon aiva ristuksen pöyröö.