Oli koittanu helemikuu ja menin synnyttään. Synnytys meni ohi nopeesti ja heleposti, olin laitoksella joskus viiden mais ehtoopäivällä ja kuuden jäläkeen lapsi oli maailmas. Ihimettelin oikeen, että eikö tämä tän kauhiampaa ollu.

Pitelin vauvaa käsisäni. Se oli tyttö. Kovasti mietin, että miksei se olis voinu olla poika, ku mä sitä niin toivoin. Enempi kumminki hämmästytti, kuinka lapsella oli ruskia tukka ja ruskiat silimät! Ramin kans naureskeltiin ja ihimeteltiin, että kummankohan puolen suvusta nuo värit on oikeen tullu ku kummanki puolella sukulaaset on pitkälle matkaa vaaleita ja sinisilimäsiä.

Sitte oltiin lähärös kotio autolla. Matkalla muistin, että en huomannu sairaalas yhtää kysyä, oliko tavara menny pahastikki sököksi synnytykses. No, voisinhan mä sitä sitte itte tähä tutkailla, ku menisin seuraavan kerran suihkuun.

Kotona pistin lapsen nukkuun. Mulle oli joku sanonu, ettei sitä tartte heti syöttää, koska se nukkuu ensin tosi pitkään, jotaki 11 tuntia, ja sitte vasta kun se herää ni sillä on näläkä. Niinpä mä vein muksun maate.

Sitte tuli seuraava päivä. Rami oli töis ja mä makoilin sängys lukemas jotaki kirjaa ja välillä surffasin netis. Mietiin, että voi ku kaikki päivät olis näin vaivattomia, ni mikäs täs olis olles! Josaki kohtaa päivää olin menos vessaan. Asuttiin omakotitalos ja vessa sijaitsi sen makkarin vieres, misä vauva nukku. Kuulin makkarista jotaki yninää mutta oli ihan pakko mennä enste vessaan ja sitte vasta kattoon vauvaa.

Vessas mietiin, että se vauva on kyllä ollu nukkumas jo enemmänki ku sen 11 tuntia, mahto sillä olla jo näläkä! Muttaku se ei kerta ollu heränny itteksensä aikasemmin ni sama kai vaikka se sai nukkua vähä kauvemmin? Menin vauvan huoneen ovelle. Olin jättäny oven raollensa ja pistäny ison tyynyn lattialle oven etehen, että ovi ei aukeisi ihan levälleen ja ettei kissat änkeisi ovesta sisälle.

Vauva meinas ruveta poraahan. Se päästeli jotaki huurahruksia ja kuulosti, ihanku se olis huutanu: "Poi-KA!" Niinpä niin. Olisitki ollu poika, pähkäälin. No mut kaipa täs pian tottuis ajatukseen, että se oliki tyttö. Olin pukenu vauvan johki vaalianpunaseen potkupukuun, vaikka inhosinki sitä väriä.

Sitte piti ruveta syöttähän vauvaa. Mietin, onnistuisko imettäminen ihan niin simppelisti vaan että mä tungen vauvalle tissin suuhun ja se rupeis sitte imehen. Paitsi että jokohan multa tulee sitä maitoo... En ollu sairaalas yhtää testannu tota imetystouhua ja olin siitä ihan pihalla. Mulle oli vaan sanottu, että saattaa kulua jonku aikaa ennenku maitoo rupiaa tulehen ja sen takia mulla oli jemmas jotaki maitokorviketta, mitä voisin syöttää mukulalle niin kauvan, ku omaa maitoo ei tulisi. '

Niin ja vaippaki pitäs vissiin vaihtaa. Vauvalla oli sama vaippa ku sairaalasta lähties, mut aattelin että kun ei se oo syöny mitää viä ni ei kai sinne vaippaankaa oo voinu kauhiasti tulla mitää. Mut päätin, että syöttämisen jäläkeen vaihtasin sen vaipanki.