Ku mä aamulla olin tekemäs ylösnousua, tajusin samantien, että joku oli noussu ylähä jo ennen mua, nimittäin massiivinen kyrpä keskelle ottaa! Jokku päivät vaan on semmosia, että tietää heti kättelys, että tästä ei tuu niin lasta ku paskaakaa, tai ehkä korkeintaan sitä jäläkimmäistä.

Ensi töikseni tein taas pitkästä aikaa sen virheen, että kokeilin teherä muksuulle aamupalaksi kaurapuuroo. Mun tietääkseni penskat syöö nykyään päiväkodis kaurapuuroo ihan mieluusti, vaikka ennen nuille ei kelevannu oikeen mikää puuro (ja tästä voit lukasta meirän erellisestä älä-kokeile-tätä-kotona-puurokokeilusta). No, taas kerran päätin, että tämäki sai olla viiminen kerta ku yritän tarjota muksuille puuroo. Urho raivostu jo nähtyänsä puurokipon eikä maistanu lusikallistakaa. Sisu ei nostanu meteliä mutta ei se toisaalta syönykkää muuta hillot puuronsa päältä.

Seuraavas sarjakuvaruurus mulla nousi savu korvista, ku huomasin, että kissanperkeleet oli koittanu saada Urhon huonees liukuovikomeroo auki. Meillä siis vaihrettiin Urhon kaappeihin liukuovet viikko sitte, ja nyt jo niihin ovihin piti asentaa toppari poikineen, kun ovet ei saanu sekuntiakaa olla rauhas muksuulta ja kissoolta. Topparien ansiosta päätymmäiset ovet aukee vaan pari senttiä, mutta yön hämäris oli tietenki pitäny silti käyrä sitä ovee käpälöömäs ja kun ei ovesta päässy mihkää, ni oli silti tarttenu raastaa siitä kapiasta rakosesta pihalle niin paljo vaatteita ku vaan suinki pysty, ja tottakai kaapin siinä pääs oli säilytykses mun juhulamekot (ne kaikki kaks) jne.

Kylä teki niin mieli näyttää kissoille uluko-ovee (ja haulikkoo), etenki Simpalle, vaikka enhän mä tietenkää voi varmaksi sanoo kumpi katti siä kaapilla on käyny tonkimas mutta sen verran mä vaan aavistelen, että Simppa s'oli kumminki, koska se on tää aina syypää, jos kissat saa aikaan jotaki paskamaista. Mutta toisaalta, tajusin sitte että helevettiäkö mä ny yhyren juhulatantun tähäre porajan, enhän mä eres ikänä käy mihinää juhulis tätä nykyä, että isompi vahinko siinä varmaan olis tullu jos kissat olis suikaloinu vaikka jokku vanahat verkkarit!

Sitte mä pesin pyykkiä. Luulin laittaneeni pesuohojelmaksi ihan perus 60 asteen valko-/kirjopesuohojelman, mutta ilimeisesti olinki erehrykses valinnu Haista Sinä Pyykkäri Vittu! -ohojelman. Pyykkimasiina vatkutti ittensä niin täyteen vaahtoo, että se tikahtu siihen kesken pesun, ja saatiin aika monta huuhteluohojelmaa luukuttaa läpi ennenku pyykin kehtas ottaa koneesta pihalle. No kostoks äijä syötti pyykkikoneelle sitruunahappoo ja mä kauhulla orotan, mitä kone siitä tykkää. Varmaan se vähintään puree mua nilikkaan ku seuraavan kerran meen pahaa aavistamatta kodinhoitohuoneeseen sättäähän.

Puoliltapäivin olin jo sitä mieltä, että mun nuppi räjähtää kohta jos en käy vähä ulukoolemas. Niinpä lähärin reippaana pyöräileen ja sillä samalla saatanan sekunnilla ku astuin ovesta pihalle, rupes piskotteleen vettä! Et kun mä olin vähä vajaan tunnin sotkenu vesisatees, oli toki hyvinki friskaantunu olo mutta mitenkää ihan radikaalisti se lerssi mun ottani keskellä ei ollu lerpsahtanu.

Näin karkkilakon toistaseks viimisenä päivänä kaapis orottavat suklaat on oikeen karjunu mun nimee. Kun suunnittelin Sisun laittamista päiväunille ja samalla höpöttelin Urholle, että teherään sitte yhyres jotaki ku Sisu on nukkumas, ja ku siihen Urho eherotti suklaakeksien leipomista, en ollenkaa pistäny hanttihin.

En olis uskonu, että joskus toivoisin näin, mutta tänään on kyllä muutaman kerran käyny mieles, että olispa jo maanantai! Töis ei ainakaa tartte karjua naama punasena millekkää vastarannankiiskiille, ja siä ku jotaki tekee, ni tuntee tekevänsä jotaki vähä pitempivaikutteista ja järkevämpää ku esim. joku helevetin imurointi, jonka vaikutus näkyy noin 10 min ja sitte on taas jo joka paikka täynnä paskaa.

Töistä tuliki mieleen, että onneks eres ens viikolla on palakkapäivä! Sittehän voi vaikka... maksaa pinkan laskuja, plääh ja vittu! Jos eilinen olis menny niinku oli suunniteltu, ni mulla olis tänään varmaan ollu krapulapäivä. Ehkä vaan ihan hyvä että jäi eiliset ryyppäämiset ryyppäämättä, jos kerta tää päivä oli jo lähtökohtasesti tuomittu oleen tämmönen "kaikki on paskaa paitsi kusi, ja seki on ihan perseestä" -päivä, ni krapulas varmaan nääki huikeet vastoinkäymiset olis saanu tätäki valtaisammat mittasuhteet!

Ei ehkä pitäs täs vaihees päivää sanoo, ku huomiseen on viä monta tuntia aikaa, että onneks ottakanki alakaa jo vähitellen osottaan surkastumisen merkkiä. Ehkä se ei viihry samas ruhos suklaakeksien kans. Tai sitte se vaan viihry mun ruhos ylipäätänsä. No ihan sama, kunhan huomiseksi lähtis. Paitsi joo, huomiseksihan oli buukattu muksuille aika tukanleikkuuseen..! Viimmeksi ainaki Urho pisti sen verta ranttaliksi, että parturiki leikkas saksilla sormeensa. Ihime ettei tullu porttikieltoo. Kai siä jo kampaajat jo käärii käsiänsä valamiiksi johki suojapanssariin sekä marinoi itteensä rauhottavilla huomista työpäivää varte, ku me meinataan rehata sinne kerralla kaks termiittiä :D