Helevetin perkeles! Mä eileen kiriotin tänne ihan jumalattoman pitusen koosteen kuluneesta kuukauresta mutta ku koitin julukasta sen, ni teksti hävis ku pieru Saharaan! Et karonneitten kuvien lisäks täs plokihommas on viä vähä muutaki, joka kusasee.

No mut siis meirän pesue on hengannu Isojoella koko tähänastisen heinäkuun, mitä ny Rami on lomansa alakupäästä jonku verran rampannu Maskus reiraamas terassin katetta. Ylihuomenna on Ramin loman viiminen päivä ja sitte palataan Maskuun. Arkeen paluuseen on luvas pehmee lasku, ku porukat tulee viä pariksi päivää meirän kans, ihan hullujahan ne on ku viäki meitä jaksavat vaikka ovat jo kohta kuukauren putkeen saanu nauttia (?) meirän seurasta :D

Mut kunhan porukat palaa kotio, mä varmaan tuun ens kuun aikana hulluksi ku Urho ei mee viä elokuus takasi päiväkotiin ja ny ku Sisuki jo aika vikkelästi mönkii paikasta toiseen, ni mullahan on taas ihan uus elämänmalli mihkä totutella. Koitan repiä voimaa siitä ajatuksesta, että syyskuun aluusta Rami on kuus viikkoo kotona ku se pitää isäkuukautensa. Voi kyllä olla, että ajatus työkkärin asiakkaaksi palaamisesta toimii aika tehokkaana vastavoimana :(

Sitte niitä tän kuun tapahtumia (turha orottaa mitää kovin pitkää listaa!): Ollaan noukittu kanttarellia ja tällä viikolla myös mustikkaa sekä lakkoja! Alakuviikosta heitettiin reissu Ähtäriin, käytiin kylypyläs lillumas sekä ihimeteltiin eläinpuiston asukkia. Menomatkalla käytiin myös jättämäs muutama killinki Keskisen Veskun pikkukipsaan. Kakaroille, tai enimmäkseen Urholle riitti aktiviteettia ja näkemistä, mut sen mielestä reissus taisi olla parasta se, ku sai matkata papan pakettiauton kyyttis sekä se ku hotellis rehattiin kerroksesta toiseen hissillä ja sai painaa hissis nappia, että mihkä kerrokseen mennään :)

Urholle ollaan koitettu vähä opettaa sisäsiisteyttä, mutta viä on reippaasti matkaa vaipoista vapautumiseen. Kettukarkiilla ollaan koitettu lahajoo, jos paska osuu pönttöön eikä vaippaan. Urholla on kyllä hyvin tieros, miten pääsee kettukarkkien makuhun, mutta ei se silti viä osaa oikeen itte ilimottaa, että NYT pitääs päästä hyyskähän.

Yks kerta Urho tuppas mun kans hyyssihin ja siinä mun täysistunnon ääniä kuunnelles Urho hihkas: "Kakka pönttöön! Äiti kettukarkki!" Ja toimituksen päätteeksi Urho johoratti mut karkkijemmalle ja näytti suorastaan ylypiältä ku mä sitte malliksi palakittin itteni onnistuneesta sontimisesta karkilla, ihanku se ny olis ollu Urhon ansioo, että mä osasin käyrä pöntöllä asioimas! Harmikseni en saanu karkinsyönnilläni aikaan mitää kateusreaktioo, vaan sain kohta olla paskavaippaa vaihtamas.

Urhon puhetairot kehittyy kovaa vauhtia. Erikoisesti riemastuttaa muun muas se, kuinka jätkä kilijahtaa pihalla "Ei saatana!", jos se potkasee jalakapallon johki puskan keskelle. Urhosta saa lisäks pian hyvän navikaattorin autoon, kun se koko aika huutelee ajo-ohojeita: "Käännä vasemmalle! Käännä oikealle!" Käskeepä välis jopa "Käännä suoraan!" Lisäks jätkä huutelee ääneen voimassaolevat nopeusrajotukset ja kun tarpeeks monta kertaa suhaa samaa tietä, Urho alakaa jo muistaa ulukoo, mikä luku misäki liikennemerkis on ja se ilimottaaki nopeusrajotukset jo hyvis ajoin etukäteen.

Sisu sitte taas viittä vaille konttaa ja samate istuu. Se siis kampee ittensä istuhun, jos se saa pirettyä toisella kärellä jostain sopivasti kii ja tän päivän ennätys oli noin nelijä konttaus"askelta" ennenku vaihrettiin takasi ryömintään. Pulloruokaalus sen sijaan ei oo otettu pienintäkää eristysaskelta ja sekös mua niin perkeleesti "ilahruttaa".

Meinas tuos Sisun muunki syömisen kans olla kärsivällisyys koetuksella, ku rupes hammasta pukkaahan. Eka leego puski ittensä näkyviin toissapäivänä ja kunnollinen syöminen piti tietysti lopettaa jo pari viikkoo etukäteen. Hoh hoh, kyllä oli Urhonki kans samanmoista säätöö aina välis kun se oli vauva ja teki hampaita ja oli flunssaanen, mutta enpäs taas muistanukkaa kuinka rassaavaa se ruuasta kieltäytyminen olikaa! Onneks tilanne on ainaki väliaikasesti korjaantunu, mut kaipa sama hässäkkä toistuu just niin monta kertaa ku pikkulapsen suus kuuluu olla hampaita.

Joo-o, s'olis viä huomenna Honkajoen markkinat ja sitte olis loma niin sanotusti lusittu. Mä en kyllä yhtää jaksais palata Maskuun, voi perse et varmaan kukkapenkiiski riittää (k)itkettävää ku on ollu kuukauren pois kotoo! Arjen lähestyminen ja etenki äitiysloman loppuminen - eli työttömyyren alakaminen - vasta vituttaaki.

Jotenki tähän paikallaan polokevaan elämään kaipais ny jotain järkee, jotain älynväläystä että mitä sitä oikeen rupeis tekehen, tai mihkä eres pyrkihin. Hoitoalan mä saan unohtaa, meinaan ku kotin hakia laboratoriohoitajaksi opiskeleen ja sain palautetta mun valintakoevastauksista, ni sieltä selekis, että homma oli kusahtanu lähinnä luonneseikkoihin jne. Ja tää luonne ny ei varmaan tästä mihkää muutu, ni ei mulla tuu olehen jatkoskaa saumoja päästä puusta pitkälle hoitoalan valintakokeis. No helevetti, enimmäkseen musta kyllä tuntuu siltä, että mulla ei oo saumoja päästä yhtää mihkää, eikä asiaa varmaan auta se, ettei mulla oo hajuakaa (eikä täs elämänvaihees kunnolla keskittymiskykyä pysähtyä miettiin), mitä mä oikeen haluaasin teherä.

No, katotaan jos vaikka syksyn tullen sais Sisun unikoulutettua nukkuhun yönsä kunnolla, ni ehkei pää olisi aina näin jumis ja vitutus tapis. Tai oikeestaan pienis pätkis nukkuminen on vaan osa tätä vitutuspakettia, tää tissiorjuus on se, mikä täs eniten närästää. Eihän se tietenkää ikusesti kestä, mutta ei se tieto tän hetken voimavaroohin paljo auta.

Mut syksy on yleensäkki ollu paras osuus vuodesta, toivottavasti se ei tuota pettymystä tänäkää vuonna!