Täs ku alakaa vähitellen hanskaahan tän arjen pyörityksen vauvan kans, ni on ollu voinu vähitellen ruveta ajatteleen myös seuraavaa elämän käännekohtaa – nimittäin tulevaa muuttoo.

Tähän asti tuo muuttojuttu on ollu aika kaukasen tuntunen ajatus. Vaikka tupa onki jo ostettuna ni ei oo täs vauvahärdellin melskees juuri keriinny miettihin, että sinne pitääs tosiaan muuttaakki joskus! Sunnuntaina kumminki käytiin vieraalemas siä tuvalla, ja vaikka olo oliki semmonen että täs sitä ollaan käymäs ihan vieraitten ihimisten kodis, ni tuli sentäs vähä ittelle semmostaki tuntua että eipä aikaakaa ku tästä tuleeki koti meille!

Ja samalla ku muuttoajatus rupes suorastaan kutkuttaan mieltä eikä tekis enää päivääkää mieli nysvätä täs tulitikkuaskis, jota jotkut myös pieneksi kaksioksi kutsuu, on toisaalta ilimas pientä haikeuttaki. Onhan täs keskusta-asumises puolensakki: asioille on heleppo lähtiä ku kaikki oleellinen on lähillä. Tajusin myös, että tänne Turkuun jää monta ihanaa paikkaa, mihinä on tähän asti voinu tämän tästä piipahtaa tuosta nuon vaan. On jokirantaa (ja jokilaivoja), Ruissaloo, Turun Linnaa, monia luontopolokuja ja sen semmosta… Eikä enää tuu kesää, jollon pääsis viereiseen puistoon joko pikku piknikille Ramin kans taikka ottahan kepeät kesäkännit kaveriporukalla.

Ei siinä kai auta ku ettiä sieltä Maskusta uuret lempparipaikat ja totutella uuresta mettän keskellä asumiseen. Onhan mulla sentäs siitä jo kokemusta Isojoen vuosiltani, enkä mä ny ihan yhtä pahaan hornantuuttiin oo muuttamas :D

Mitä täs ny sitte enää muutaku huokaileen, että olispa pian kesäkuu ni pääsis muuttahan, ja voi kauhia kun aika kuluu nopiaa, kohta täytyy muuttaa täältä pois ja jättää lopullisesti taakse yks monenkirjava elämänvaihe…