Ei perkeles onko muka menny jo meleki kuukausi erellisestä kiriotuksesta? Ikävä siis tuottaa lukijoolle pettymys, en ollukkaa tyystin lakannu kiriottelemasta tänne vaan harvakseltansa rustaan tänne aina jotaki typerää. Useemminki kiriottasin mutta ku en keksi, jaksa taikka kerkiä. 

Ei mulla nykkää mitää erikoista teemaa oo, jos ny muuten vain pistäsin ylähä erinäisiä asioita mikkä vituttaa taikka ilahruttaa näin vuoden kenties kuppasimman kuukauren keskellä. 

Marraskuu rupiaa olehen onneksi voiton puolella, mutta semmosta oikiaa talavia on ollu vasta noin kolome päivää. Eli pikkusen lunta saatiin tännekki päin Suomia ja sen verta on ollu pakkasta että lumi on sinnitelly maas. Heti on maisema olevana mukavemman näkönen kun valakonen väri peittää kaikenmoiset mustat ja paskanruskiat sävyt. Täytyy vissiin painaa viimme päivien näkymät tarkasti mieleen, ku huomisesta alakaen on taas luvattu plussakeliä, eli ei tiä kauvanko menee ennenku taas näkee vilaustakaa lumesta. 

Mut tiättekö mikä on ihan oikeesti perseestä? No kihomadot tietysti! Semmosia mukavia pikku lemmikkiä onnistu poijat haalihin. Päiväkotia on aina hyvä syyttää kaikista kulukutauriista ja syöpälääsistä. Täit taitaa olla ainua vitsaus, mitä meillä ei viä oo ollu, joten jos vaikka niitä sitte seuraavaksi! Tavalliset pikku räkätaurit onki jo NIIN nähty!

Kohta Sisu täyttää jo neljä ja jouluhun on enää kuukausi. Kivaa ja samalla aharistavaa. Mä en oo mikää kovin veleho järjestään mitää kinkeriä ja lahajojen miettiminen on välistä yhtä tuskaa, vaikka lahajojen antaminen onki ihan kivaa, etenki jos ainaki omasta mielestänsä on onnistunu keksihin ihan osuvan lahajan. Mutta se helevetin pähkääly, että mikä ny olis semmonen sopiva lahaja. Vittu ku ei eres ittellensä meinaa keksiä, jos joku kysyy, että mitä MÄ haluaasin joululahajaksi. Kaikenmoisia ideoita tulee aina justiin silloon ku ei oo mitää lahajanhommaamistarpeita näköpiiris, mut viä en oo oppinu, että ne ideat olis ehkä kätevää pistää johki ylähä ja hyöryntää ne aina tarpeen tullen. 

No ehkä mä vähä liiottelin ku väitin, etten keksi ittellenikää lahajatoiveita. Siltä varalta, että itte Joulupukki on liittyny mun ääreiskiinnostavan plokin lukijaksi, listaan tähän pari juttua, jotka tahtoosin:

  • Uus villakangastakki talaveksi. Eihän se erellinen sinänsä huono oo ku on vain jonku pari kolome vuotta vanaha ja kunnoltansa ku uusi, mutta se ny vaan näyttää ikävästi teltalta, ku ostohetkellä sitä sovitteli 15 kiloo paksumpi ämmä
  • Huuliharppu. No ku Nuuskamuikkusellaki on.  
  • Lihamylly. Jotta vois paremmin jauhaa paskaa... ei maar, mua kiinnostais ihan hemmetisti koittaa väsätä itte jotain kalapullia! Materiaaliahan ny löytyy vaikka millä mitalla, ku äijähän tämän tästä raahaa reissuiltaan kotio kassikaupalla kal(j)a(purkkej)a. 
  • Lävistys, ja ihan reteesti tohon ylähuulen yläpuolelle, ei aiva keskelle vaan enämpi niinku vasemmalle puolelle. Mut vittu ku tuo kal(j)amies on kova panehen, nimittäin hanttiin mun lävistyshaaveille. 

Vaikka joulu onki jo ihan ovella ja vaikka justiin hämmästelin, että vaikka kuvittelin, ettei edellisestä plokipäivityksestä ny viä niin kauvaa voi olla ja hupsista vaan kylläpä oliki, ni siltiki tää syksy on tuntunu jotenki epätavallisen pitkänsitkiältä. Pimeys vituttaa ihan ylilujaa, väsyttää koko aika ja kaiken hereillä vietetyn ajan tekis mieli käyttää syömällä herkkuja, tai eres ruokaa. Vaikka vaaka ei ihime kyllä näytä (viä) kovin huolestuttavia lukemia, ni silti peilistä mua kattoo takasi joku ihime persjalaka paksukainen. 

Pitäskähän varuiksi toivoo joululahajaksi viä vaikka jotain lahajakorttia vaatekauppaan, ni voi pyhien jäläkeen käydä lunastelemas ittellensä sopivia kuteita, kun joulusuklaat hyllyy vyötäröllä? Onneks mulla on vastaisku joulu syysläskien varalle suunniteltuna: ei tipaton, vaan pullaton tammikuu :D 

On sitte taas niin poukkoilevaa ja sekavaa settiä tääki teksti, no sehän kuvaa vaan hyvin kiriottajaansa. Ja mainittakoot viä toinenki asia, joka kihomatojen lisäksi on perseestä: nimittäin pieru! Täs yhtenä ehtoona käytiin Sisun kans seuraava, äidin ja pojan välinen syvällinen keskustelu, tapahtumapaikkana luonnollisesti vessa:

S: "Äiti ei aina piere!"

A: "No ei niin!!!"

S: "Mutta isä AINA pieree."

A: "Joo kylä näin o!"

S: "Jos isä sanoo, että äiti aina pieree, niin silloin isä juksaa."

 

Ja eileen ku käylährin poikain kans kaupas, hämmästelin, kuinka Maskun keskustas haisi ihanku joku navetta. Totesinki ääneen, että hyi ku haisee sonta. Sisu tuumas siihen, että "ehkä joku on pieraissut." 

Mahtavaa. Vaikka tenavat osaaki olla välistä rasittavia, haastavia ja jääräpäisiä, ni onneksi ne tarjoilee vastapainoksi myös roppakaupalla huvittavaa läppää :) Ja mikäpä voiskaa olla viihryttävämpää, ku rehellinen, konstaalematon pieruhuumori!

Mut nyt nukkuun. Otin puolentoista viikkoo vaivanneeseen niskajumihin vähä relaksanttia ja se relaksoiva vaikutus alakaa aina aivoista. Saattaa olla ettei se mihkää muuhun vaikutakkaa? Mut mukavaahan se on pienes lääkepöllys tussauttaa pää tyynyhyn, siinä on niinku kaks pehemosta toisiansa vasten sitte.