On tää sen verran viä vaikiaa sisäistää, että meikälääsen pötsis kehittyy muutaki ku pierua, ni täytyy ny vähä kerrata mitä tuntemuksia ja havaintoja täs on ny ehtiny kertyä täs ikipitkän orotuksen alakutaipaleelta.

Joo, rupes toki ihan enste vähä epäilyttään ku menkkoja ei kuulunu, niinpä kolomisen viikkoo sitte tein raskaustestin. Poikkesin työmatkalla apteekista hakemas jonku kusipuikon, otin varmuuren vuoksi 2-päkin ettei heti loppusi kesken! Heti ku töistä pääsin kotio, kusasin semmoseen tikkuun vaikka vähä mua epäilytti, että menikähän tää ny ihan putkeen ku ohojees sanottiin, että tietyn rajan yli sitä kusta ei saisi mennä, mutta hei haloo, kuseppa itte jonki muovikeppiin kauhialla paineella niin ettet yhtää roiski! Tais mun taktiikka sananmukasesti kusta, ku ei siihen testitikkuun meinannu ilimestyä minkäämoista viivaa, ja siihenhän pitäs kumminki tulla vähintään se tarkistusviiva, mistä tietää että testi on toiminu. Aattelin sitte, että jaaha täytyypä vaan jatkaa menkkojen orottelua.

Seuraavana päivänä en saanu hillittyä uteliaisuuttani, vaan kipasin taas työmatkalla apteekkiin, siitäki huolimatta että erellispäivänä ostetusta 2-päkistä oli viä puolet käyttämättä! Ostin toisen merkkisen testin ja tein sen kotona, tällä kertaa vaan niin et kusasin purkkiin ja dippasin testitikun sinne. Johan alako lyyti kiriottaa, ei menny kauvaakaa ku tikkuun piirty kaks hyvinki selekiää viivaa ja iski semmonen olo, ettei tienny olisko siinä kohoras kuulunu itkee vai nauraa. Tyyryin lopulta vaan vähä hihitteleen.

Varasin seuraavana päivänä ajan neuvolaan ja eileen olin siä käymäs. Mä tunsin oloni hieman orvoksi ku menin siihen orotushuoneeseen mikä oli piukas lasten leluja ja muuta krääsää, ja suljettujen ovien takaa kuulu vaan taukoomatonta vauvojen kiljuntaa. Pääs pyöri, et MIKÄ paikka tää on, mitä MÄ oikeen tää istun??? Neuvolas sain vastata tuhanteen ja yhteen kysymykseen ja kotio lähärin sieltä käsilaukku piukas jos jonkumoista prosyyriä. Erelleen oli vähä semmonen olo, et onko nää laput ihan oikeesti MULLE, siis mitä MÄ näillä teen???

Olo on ollu tähän asti aika hyvä, mut sen verran tavallisesta poikkeeva että tietää et jotaki kummaa on meneillään... ehkä tästä alakaa piakkoin tajuta, että KYLLÄ, mä tosiaan viä tuun tartteen niitä neuvolasta saatujen lippulappujen tietoutta :D Josaki vihkos luki, että jotain kolomen raskauskuukauren paikkeilla alakaa maha pönöttää. No mulla on periaattees kuukausia takana hätinä kaks, ja silti maha on kauhia pallo. Ostin eileen pari äitiyspaitaaki, ja niitä maksaes mietiin, että ei jumalauta, MITÄ mä menin ostaan, mitä MÄ millää äitiyskuteilla teen??? :D

Mahapöhön lisäks kusella saa repata vähä väliä, sekä syömäs. Tuntuu, ettei kerkiääsi ruokaa latohon suusta alas niin nopiaa, ku maha vaatii uutta! Ärsyttävää. Koita täs olla sitte kerryttämättä liikakiloja, ku pötsi huutaa hoosiannaa jatkuvasti? No ei maar, emmä ny koko aikaa jotaki mässää, mut selevästi huomaa, että tavanomanen ruokasatsi ei pirä näläkää pois läheskää niin kauvaa mitä viä joku aika sitte. Lisäks välillä väsyttää niin ettei mitää määrää. Tosin voi se johtua siitäki, ku on näin kuuma että yöunet on mitä on. Samoin nää mielialanheittelyt taitaa mennä pitkälle väsymisen ja kuumuuren piikkiin!

Onhan täs viä muutaki pientä, kuten nipistelyä mahas ja tissiis. Ja on torella lohorullista ajatella, että nää hinkit tästä viä tulee kasvaan... perkele ku ny jo meinaa olla tuskaa löytää sopivia rintsikoita ni entä jos tästä kuppikoko viä suurenee? Toisille tulee ilimeisesti omituisia mielitekoja ruuan suhteen. Mulla on lähinnä niin päin, että vähä kaikki mukamas haisee tai muuten vaikuttaa ällöltä, ja niinpä on hankala keksiä eres mitä ruokavärkkiä kaupasta ostaas ku lemppari- ja inhokkiraaka-aineet vaihtuu kerran tunnis.

Mut on täs olotilas jotaki hyvääki, kuten... öö... siis... tota... MITÄ??? Täytyypä oikeen miettiä, mistä alakaas, hah hah. No, ei ainakaa mee rahaa siideriin ku ei saa ryypätä, mistä seuraa myös se ettei tartte kärsiä krapulaa. Tosin kattoo ny, jos josain vaihees iskee aamupahoinvointivaihe, niin saatan kaivata sitä aikaa, että vaan noin pari, kolome kertaa kuus oli semmonen aamu ku yrjötti.

Oliskahan täs viä jotaki muita plus-merkkisiä juttuja... Emmä tiä, sanotaan ny vaikka näin että niin kauvan ku olo ei oo selekeesti huono, ni sillon s'on hyvä! Ei täs ny oikeen voi muutaku koittaa elää terveellisesti, nauttia niistä päivistä ku olo tuntuu sierettävälle ja toivoo, et kaikki sujuus hyvin. Ja että löytyys se perkeleen talo, minkä ostais pois kuleksimasta! Oltiin joo menos tänään yhteen esittelyyn, mutta siinä oli jo ihan tarpeeks ku ajettiin sen ohi. Jumalauta, kyseises paikas oli kyllä mettää ja lääniä vaikka muille jakaa mutta silti siihen oli pitäny väkertää naapuritönöt aiva sen esittelykohteen vierehen, molemmin puolin! On se ny perkelettä, kyllä mä haluan sen verta hyvän kokosen tontin, että jos omalle pihalle oikasee maata ottahan vaikka aurinkoo, ni ei tarttisi ujuttaa jalakoja naapurin markiille.

Mut ei voi muuta ku jatkaa ettintää. Harmi vaan, että tällä hetkellä myynnis olevis tuvis ei oo ainuttakaa, mitä viittis mennä eres vilikaseen. Kaikis on jotaki vikaa, vähintään liika kova hinta jos ei muuta. Kuten sanoin jo tua erellises jutus, että onneks viä ei aharista, mutta ei hätää, kyllä tää huoleton mieli tästä poistuu kunhan helemikuun dead line lähestyy!