Kohta on taas yks viikko päätökses ja vaihteeksi mulla on mieles muutaki ku tuota alituista märäjämistä. Poika oppi nukkuhun yönsä mekkaloimata ja täs ollaanki noin viikon verran saatu nauttia reheriistä yöunista! Sitä myöre olo on ku uurella ihimisellä, näitä aiempia plokikiriotuksia ku lukee ni tekis mieli kysästä, että kukahan räyhähenki on käyny mun nimis kiriottelemas tuollasta kitkeränsävyystä paskaa? Mukava kerranki siis unohtaa tuo kitkeryys pois, jolloin jää jälielle pelekkää paskaa.

Vaikka siis tällä viikkoo on saatu nauttia niin hyvistä yöunista, kaverien seurasta ja mummilan herkkuruuista, sitte ollaan saatu seurata kuinka poika on ruvennu ihan tosisaansa käveleen ja Ramiki voitti josaki nettibingos monia pennejä, ni viikon tähtihetki tais kuitenki olla lauantai-ilta, ku poika jäi mummilaan yöksi ja Ramin kans saatiin viettää lokoisa lauvantai kotona aiva kaharestaan!

Jos olis vähä railakkaampi mielikuvitus ni olis kai sitä lapsivapaan illan voinu viettää ties millä tavalla, mutta mun mielestä jo se oli hyvinki luksusta, ku sai rauhas röhönöttää sohovalla ja kattoo haluamansa telekkariohojelman KESKEYTYKSETTÄ, eli ei tarttenu koko aika vilikuilla ympärillensä, että mihinähän jäläkikasvu mahtaa viilettää ja käyrä sitä tämän tästä kantamas pois pahanteosta. Lisäks sai huoletta levitellä olokkarin pöyrälle sipsit ja juomat eikä tarttenu pelijätä, että kohta on lasit kumos ja naksut pitkin lattioita.

Ja kun ei ollu lapsenhoitomurheita, ni erellä kuvatut juomat ei ollu ihan mitää mehuja. Nappailtiin siinä illan tiimellykses mm. pullollinen punaviiniä. Se pottu jaettiin tasan oikeen vimpan päälle siten, että Rami otti lasillisen ja mä loput. Mä jo vähä ihimettelin, että onpas riittosa leka, kun aina vain sieltä sain kaarettua viä tilikan omaan kippooni mut sittehän mä sen tajusin, että ei Rami sitä viiniä imuroinukkaa samaan tahtiin ku mä, vaan se oli hillityn eurooppalaisesti siemaillu sen ekan lasillisensa ja sen jäläkeen vaihtanu suomalaiseen tyyliin ja kaljaan.

Siinä sitä sitte lauvantaiehtoo vierähti, ku kattottiin teeveetä, syötiin naksuja, vähä kalsarikännäiltiin, pelattiin Wiitä ja käytiin saunas.

Pieni takaisku illan hauskuuteen oli se, ku napostelin kielikoruni menehen ilosesti juustonaksujen vanavetes. Ei siis ihan koko kapistus menny sentäs, vaan se varsinaanen koruosa oli ruuvautunu irti tapistansa ja holahti mun pohojattomaan mahahan. Ramilla oli heti mieles hyvä eherotus, että millä saadaan se koru pelastetuksi: se sano, että mun täytyy käyrä sontimas johki tuonne pihalle, ja sitte metallinpaljastimen kans zoomailla sitä kasaa ja siten paikallistaa kadonnu kielikoruni! Joo, mahtava idea, tai en tiä mahtavuuresta mutta kaiketi toimiva ainaki, MUTTA... mä en kyllä taitais viittiä pistää mitää kertaalleen syötyä kielikorua enää takasi suuhuni, niin että se koru on ny ikävä kyllä vaan laskettava hävikkien joukkoon.

Pian siis on aika mennä maate ja valamistautua taas maanantain koittoon. Maanantai, voi vittu! Kunpa joku pyyhkäsis tommoset maanantait pois olemasta, etenki huomisen! Tiistaina mä nimittäin meen pitkästä aikaa parturiin ja mulla on mieles vilissy niin monenmoisia visioita, että ihan jo itteeki jännittää, että minkähänmoisen tukan kans mä maharan sieltä parturista päästä lähtehen, vai onko tukkaa pääs ensinkää :D