Ei oo ny kovin lujaa tuo runosuoli sykährelly, tyhyjästä on paha nyhyjästä ja silleen. Samaa paska(vaippashowt)a vaan joka päivä.

Porukat oli viikonloppuna käymäs ja saatiin taas pykälän verran valamiimmaksi tätä pytinkiä, ku äijät pisti paskahyyssin uuteen uskohon. Enkä tarkota tuota pihan perällä nököttävää ulukohyyskää (jos sille jotain teherään ni räjäytetään atomeksi) vaan ihan tuota sisävessaa, joka oli viiminen huone mikä oli remppaamatta. Ainut mikä jäi vähä harmittaan, oli se, että ihan pikkusta vaille jäi sen vessan laittaminen kesken. Ei se sen vessan käyttöön mitenkää onneksi vaikuta, mutta taas on yks keskeneränen projekti lisää täs konkurssipesäs :D

Mietiin täs tänään, että tuleekahan murkkukeko ikänä valamiiksi, vai roudaako muurahaaset mailman tappihin asti ryönää sinne pesähän? Mulla on ainaki sellanen tunne, et tää meirän tupa pihoineen ja ulukorakennuksineen on kans niinku yks murkkukeko, paitsi että valitettavasti tää ei oo milioonaa murkkua kanniskelemas neulasia vaan enimmän osan aikaa meitä on tää vaan kaks ja ku mun käres pysyy tuo tuttipullo vähä paremmin ku vasara ni mä saan leikkiä tää jotaki kuningatarmuurahaasta sillaikaa kun tuo yks mulk... MURKku väkertää väkertämästä päästyänsä.

Tuleeko omakotitalos ikänä sitä päivää, kun voi vaan istahtaa perseellensä sohovalle ja ihastella, että NYT, nyt on kaikki valamista, ny ei oo mitää perkeleen hommaa rästis, ny vois vaikka alottaa jonku HARRASTUKSEN tai vaan olla ja kuunnella linnunlaulua, ku vihiroinki vaikenee se päänsisänen ääni joka hokee: tuo juttu olis muuten viä kesken, tuota ei oo keriinny eres alakaa, tuolla olis vähä niinku kiirus, vittu älä siinä makaa puo homees vaan tee jotaki?

Ei sillä että tämä mökki täältä mihkää karkais vaikkei ny ensimmääsenä kesänä kerkiäkkää toteuttaa ku murto-osan siitä, mitä haluais, mut täs vaihees ku on viä niin perkeleesti kaikkee säätämistä, on rentoutuminen vähä vaikiaa ku meleki kaikki vähäänen vapaa-aika menee siinä, ku miettii, mitä hommaa seuraavaksi oikeen pitäs teherä

Joskus ammoin sain kaverilta lahajaksi sellasen mukin, mihinä oli teksti "niin paljon miehiä, niin vähän aikaa" (mistähän kummasta sekaveri mulle tuommosen keksi ostaakki???). Nykypäivään sopis muuten se sama kippo, mut sanan "miehiä" vois korvata sanalla "nysväämistä". Ja nimenomaan nysväämistä tää kaikki tuntuu olevan ainaki sillon ku ei satu olehen ylimääräsiä käsiä saatavis, ku yks käsipari on kuitenki meleki koko aika sirottu tuohon mukulaan.

No joo, vali vali ja mäkä mäkä. Sitä se sit on ku on omakotitalo ja lapsi(a), ja lässyn lää. Täytyy vaan jotenki kestää tää, kun ei saakkaa kaikkeemullehetinyt :D