Kylläpä jakso tää viikko tuntua harvinaasen pitkältä! Suorastaan pitkänsitkiältä! Täs on ny muutama viikko mennä humpsahtanu pois alta aiva hujaukses mut tää viikko on ollu jotain uskomattoman tahamiaa. Toisaalta, sama ajan hirastuminen on ollu havaittavis myös viikonloppuna, mitä mä en tokikaa oo pitäny yhtä pahana ku arjen matamista ;)

Viikonlopun orottelu tosiaan alako välittömästi maanantaiaamuna ja koin viä jonku kummallisen aikahyppäyksen ku uskoin eläväni keskiviikkoo kunnes mulle kerrottiin että tiistaihan ny on. Eli täs viikos oli niinku kaks keskiviikkooki, eli yks päivä kauvemmin viikonloppuun.

Mut vastoin kaikkia orotuksia, viikonloppu koitti viimmein! Lähärin jo hyvis aijoon yhyren opiskelukaverin kans syömään ja siideriä naposteleen kaupungille ja niin se on, että ku aikasin alottaa ni iltaki tuntuu pitemmältä! Ja ihimeen pitkäkestoselta se ehtoo tuntuki, siitäki huolimatta että lähärettiin jo puoliltaöin kotio, ku kummallaki oli lauvantaiksi sovittu menoo, mihkä ei olisi huvittanu lähtiä kauhias krapulas.

Mun täyty herätä lauvantaina kahareksalta keriitäkseni tanhuhariotuksiin. Meille ku oli joku vieraileva tähti Petroskoista tulos opettahan karjalaisten kansantanssien askelkiemuroita. hariotukset kesti kolome tuntia ja loppua kohore alako olla jalaat niin puhki että olis toivonu sen kolomituntisen kuluvan loppuuun eres vähä nopiammin. Mut ku viimmein kotio pääsi, huomas ettei täs oo kello oikeestaan viä paskaakaa ja hyvin kerkes tekehen pitsaa, käymään pesulla ja ottaan tunnin päikkäritki enneku lähärettiin kaveripariskunnan työ kylähän.

Tavallisesti, jos viikonloppuna meinaa vaihtaa vaihteen viihteen puolelle (niinku meirän perhees ihan vaan harvakseltansa käy...), juhulinta keskittyy useimmiten lauvantaihin, ja niinpä ku herää seuraavana päivänä enemmän tai vähemmän krapulaasena, voi olla hyvin varma että ny on sunnuntai. Tänä viikonloppuna oli ihanaa tajuta, että lievästä kankkusesta huolimatta oliki vasta lauvantai! Eli näin viikonloppuki ikäänku piteni yhyrellä ylimääräsellä päivällä!

Täs ku ollaan tänään tätä sunnuntaita kuluteltu luuhaamalla tuntikaupalla geokätköjen peräs, mä oivalsin että mistä tää ajan hirastuminen johtuu. Se johtuu nimittäin mun vastustuskyvystä. Enkä mä ny tarkota mitää elimistön sydeemiä, mikä hoitelee flunssat ja muut kuppapöpöt pois päiviltä, vaan eräänlaista ikääntymistä vastustavaa mekanismia. Mullahan on huomenna syntymäpäivä, ja ilimeisesti kroppa on viime hetkillä teheny kaikkensa, ettei tarttisi ikänumeroo taas kasvattaa yhyrellä pykälällä!