Ei oo viä kauvaakaa ku piti uusia munuaisten vajaatoimintaa sairastavan Kessu-kissani lääkereseptiä ja sovittiin, että kesäkuus tuon kissaa eläinlääkäriin pitkästä aikaa näytille. Koitin vähä aikaa varaates kyseenalaistaa, että onko mikää kontrolli tarpeen, ku ei sille ny kuitenkaa oikeen mitää parantavaa voi teherä, ja toisaalta katti on viä ollu niin hyväs voinnis ettei oikeestaan mistää huomaa että son sairas, muuta siitä että se juoo ja kusee ihan helevetisti normaaliin nähären. No, aika varattiin ja sovittiin vaan, että tietty jos ny ennemmin tulee aihetta ni tuon kissaa tutkittavaksi sitte.

No täs ny ihan parin viikon kulues Kessun kunto meni lujaa alaha päin, kiintiä ruoka lakkas maittamasta ja kissa laihtu aiva silimis. Se muuttu vaisuksi ja lähinnä vaan loikooli, ja sen silimätki näytti ihan oudoilta, ihanku koko kissa olis vaihtunu toiseksi. Alakuviikosta tajusin, että loppu on muute nyt hyvin lähillä, ja sitte piti teherä se raskas päätös, että Kessun on aika päästä pois.

Reilun kolometoista vuotta Kessu (myös nimillä Keijo, Kepa ja Keke tunnettu) kerkis meitä ilahruttaa eikä olisi kyllä parempaa kissaa voinu olla, paitsi tietysti nuota terveysongelmia olis voinu olla vähempi, olihan sillä munuaistaurin lisäksi torettu myös syränvika 9 vuotta sitte, vaikkei se sen voinnis niinkää ikänä näkyny. Kessu oli komia, kiltti ja seurallinen, ja kesti myös automatkat Isojoelle niinku mies, toki vähä äänekkäästi protestoiren, mutta kumminki. 

Nyt on vähä outo fiilis, onhan täs jo ehtiny ajatukseen totutella, että kohta huushollista löytyy enää Simppa-kissa yksistänsä, saa nähärä mitenkä se sopeutuu siihen, että painikaveria ei enää oo. Toisaalta olo on helepottunu, koska peli oli sillai selevä, että ei täs enää ollu mitää muuta vaihtoehtoo, ny on kissan kivut ja huonot olot poissa. Ikävä vaan on kauhia. 

Rami ystävällisesti lupas varata ajan ja kuskata Kessun viimiselle matkallensa, ettei mun tarttenu mennä eläinlääkäriasemalle vollottahan. Tää sitä sitte kyynelehrittiin kotona kilipaa lasten kans, annettiin Kessulle viimiset silitykset ja ku auto lähti kissa kyyttis pihasta, keräilin Kessulle tarkotetut vetellä jatketut tonnikalamössöt roskikseen. Samate lääkepullot ja ruiskut pistin pois, niitä ei enää tarvita. Tuntu vaan rankalta saada tyhyjä kuljetuskoppa takasi, ku matka oli ohi. 

Täs on viiminen kuva Kessusta tältä aamulta. Se halus viä päästä vähä ulukohuoneeseen, keväiseen auringonpaisteeseen. Nuku hyvin nyt. Olit niin ihana kissaystävä. 

20190329_200316.jpg