Ei luvannu hyvää kun viimme yönä ensinnäki valavoon ties kuinka pitkään ennenku sain unta ja senki vähän mitä kerkisin nukkua, nukuun levottomasti, kuten varmaan tuosta erellä kuvatusta unestaki voi päätellä. No, reippain mielin eli puoliväkisin retuutin itteni ylähä sängystä aamulla puoli kuurelta ja rupesin valamistautuun ensimmääseen työpäivääni uures työpaikas.

Näista valamistautumisista lisää myöhempänä, kerrotaan ny siitä työpäivästä enste. Pitkin päivää vastaan tuli uusia naamoja ja vaikka osan olinki nähäny silloon ku kävin tulevaan työmaahan tutustumas, useimmat lärvit oli silti mulle ku uusia :P Lisäksi heti aamukahavitauolla oli joku palaveri mihinä jouruun aiva kuseen, ku esimies esitteli mut ja kysäsi, haluaisinko kertoo vähä ittestäni! Ei jumalauta, et ihan kylymiltään pitäs heittää jotain läppää ku parikytä uppo-outoo tyyppiä kyttää silimät tapilla? Siinä sitte sopersin olevani vajaa vuosi sitte valamistunu kemisti jolla kävi tuuri kun sattu olehen työtöönnä justiin ku kaverille pukkaa toukkaa... No emmä ny justiinsa nuota sanoja käyttäny mitä tohon kaverin lisääntymiseen tulee, mut kumminki. Mun loistavan esittelypuheen jäläkeen mua varmaan piretään jonaki sosiaalisesti rajottuneena änkyttäjänä, joka vapaa-aikanansa harrastaa varpaitten vahtaamista ja sormien järsimistä.

Mut vitut siitä, eihän kukaa ny ensivaikutelmaa pirä juuri minää! Sen lisäksi että yritin painaa mieleen ihimisten nimiä, kaveri alako perehryttää mua hommiinsa. Erityisen tärkeenä päivän oppimäärästä pirin sitä, että osaan keittää kahavit ja teet tarvittaes ja tiän kuinka tiskikone laitetaan päälle ;) Ja että täytyykö kahavitunnille tuora pullaa jos on vaikka oma syntymäpäivä. Varsinaisen työnkuvan opettelusta tuli sellanen tunne, että mun opeteltavat työt on niinku joku maakerroksen alla muhiva valtava fossiili, ja se opettelu on sitä ku hammastikulla ja -harjalla rapsutellaan santaa pois jotta saaraan fossiili haltuun. Kaipa täs kuukauren aikana ehtii saara jonkumoisen käsityksen kokonaisuuresta, kun aikansa nysväilee ja pala palalta opettelee!

Vaikka tänään on väsyttäny ihan törkeesti, oon ollu ihimeen hyvällä tuulella :) Jotenki vaan tuntuu mukavalle ku elämäs on vaihteeks jotain järkevääki sisältöö, eikä pelekkää aivotonta netis notkumista! (No joo, mitähän mä just parhaillaan teen muutaku notkun aivottomana netis ku vois vaikka olla tajukankaalla nukkumas?!)

Mutta sitte niistä työpäivään valamistautumisista. Mun ei tulisi ikänä mitää jos varaisin aamutoimiin aikaa vaikka jonku parikytä minuuttia ja siitä menis enste viis minuuttia sängystä nousemiseen ja viimeset viis minuuttia siihen ku juoksen bussipysäkille. Mulla ei ihan eres tunti piisaa siihen, että saan itteni valamiiksi lähtehen koko päiväksi ihimisten ilimoolle, jos siis toimin normaalin kaavan mukaan. Hätätilanteis voi tietty joustaa joistain rituaaliista, mut siltikää en saisi itteeni liikenteeseen alta puolen tunnin.

Sängystä mä pääsen halutesani ylähä rivakasti, mua oikeestaan vituttaa semmonen torkkuhälytyksen kans runkkaaminen sellasina aamuina kun on ihan oikeesti pakko lähtiä liikkeelle. Sitte on ohojelmas linnottautuminen hyyssihin, pitkä ja harras aamukusaasu, leegojen sekä naaman pesu ja viä päälle tukan kastelu ja föönaus sen näköseksi, ettei pää oo ku petolinnun perse. Sitte siirryn takasi makkariin, puen päälleni ja paan meikkistudion pystyyn. Meikkaaminen on semmonen osa aamurutiinia, mitä en skippaa vaikka myöhästysin kuinka. Yhtä hyvin voisin lähtiä pihalle iliman meikkiä taikka iliman päällyhousuja! Tätä on heleppo hyväihoosten äimistellä, kun eivät ymmärrä että toiset ei vain oo hääppöösiä naamastansa. Meikkauksen päälle viimeistelen tukan ja sitte meen vetähän aamupalaa.

Aamupala ei tietenkää oo mikää häthätää vetäästy kuppi kahavia samalla ku kiskoo takkia päälle. (Kahavi muutenki on ihan perkeleen pahaa paskaa eli sitä mä en juo misää olosuhteis.) Aamusin on saatava paahrettua ruisleipää taikka muuten maha huutaa näläkää alta aikayksikön. Ruisleivän kans nautiskelen puoli litraa vettä ja jäläkkäriksi vetäsen leseillä höystetyn jukurtin ja ison kupin teetä. Ja aamupala, tai oikeestaan mikä tahansa ruokailuhetki iliman lukemista, tai eres telekkaria on teeskentelyä! Eli Turun Sanomat ahamitaan samalla ku aamiainen, kuka sitä ny ehtoopäivällä välittäs lukia leherestä vanahoja juttuja? Tän kaiken päälle kuluu viä jokunen tovi jos / kun teen töihin eväsleivän.

Hiliaa hyvä tulee, aamullaki. Ja jos sattuu olehen kiirus, sillon jätän aamupalat ja sanomaleheret väliin kunhan vain kerkiän tekehen ittestäni eres vähä ihimisen näkösen! Yleensä mä viä, sen lisäks että vaaritut aamutoimet vie oman aikansa, varaan aamuihin aikaa jonku minuutin ylimääräästä. Eihän sitä meinaan ikänä tiä jos tulee ylimäärääsiä viivytyksiä? Jos sattuu pahatukkapäivä taikka voileipä putuaa kuinkas muutenku päällipuoli erellä kissanruokakuppiin, tai jos itte kissat on yön aikana keksiny jotaki mielestänsä hauskaa mihkä mun huumorintaju ei enää piisaa... On aina mukavampi lähtiä liikkeelle kaikes rauhas ku kauhia kiire persuksis, kiirees vaan unohtaa ne eväät / puhelimen / työpaikan avaimmet / hyväntuulisuutensa keittiön pöyrän kulumalle sekä sateenvarjon naulakkohon vaikka vettä tulee ku aisaa.

Nih. Että turha päivitellä että "kuka hullu herää nuin aikasin aamulla vaikka menee töihin vasta seittemäksi..." Eikä se eres oo pois kenenkää muun ku mun yöunista! Ja jos yöunet jää lyhkäsiksi, niin perkele voihan päivälläki nukkua! Sitävastoin aamutoimien oikeeoppiseen suorittamiseen ei samana päivänä tuu toista tilaisuutta.