Terveisiä Isojoelta! Oltiin siä taas juhannusta viettämäs kuten siitä asti ollaan tehty, ku ensimmäästä kertaa paksuksi pamahrin. Siähän on aina festarit parhaimmillaan, tai ehkä me mennäänki sinne sen takia, että siä on eres yhtenä ehtoona maharollista saada muksut muitten hoiviin ja vähä äijän kans harhautua kuvitteleen, että täs sitä ny ankarasti juhulitaan juhannusta. 

Tänä vuonna varsinki joutu mielikuvitus tosi koville, ku koitti uskotella ittellensä, että nyt on muute juhannus eikä esim. karkauspäivä, niinku kelien puolesta. Lämpötila oli vaivoin kymmenen päälle (no sentäs plusasteis eikä pakkases mitaten), vettä vihimo pitkin päivää ja päällensä sai pukia jonku nelijä vaatekertaa että tarkeni. Siltiki jääty sormet, ku mato-onginta olis ollu vähä hankalaa paksut tumput kouras. 

Me oltiin siis juhannusaatto äijän kans porukoitten mökillä, päästeltiin vähä veneellä jokia pitkin ja koitettiin narrata kaloja, mutta kalat paremminki narras meitä. Kyrsää grillailtiin ja lämmitettiin sauna sekä palju. Ja naukkailtiin sopivis määrin virvokkeita. Näin "paperilla" tää sepustus toki näyttää oikeinki mukiinmenevältä juhannusohojelmistolta, mutta olis toki keli voinu olla eres pikkasen lämpösempi.

Mut en mä silti valita (paljoo), oli ihan mukavaa kuitenki. Mökillä ku on, ni aika huonosti saa asiat olla ennenku alakaa tuntua siltä, että en mä viihrykkää tää! Vaan ihan totaalinen ja pitkäkestonen kaatosare olis estäny meirän veneilytouhut tyystin ja lopulta ihan hyvän aikaa ja matkaa siä vesillä jaksettiinki hillua. Tehtiin pieni juhannuskälliki, ku ohitettiin yhyren sukulaasäijän mökki, ni käytiin tipauttamas sen katiskahan täys tölökki kaljaa. Siinäpähän sitte ihimettelee, että mistähän tämäki on tänne uinu. Harmi ettei kukaa ollu saanu samaa ideaa porukoitten katiskan kohorilla, ni oltaas meki saatu eres jotaki saalista. Tai no saatiinhan me onkimalla jotaki pikkusinttiä, mutta niillä ny ei kauhiasti keulita. 

IMG_0127muok-normal.jpg

Äijä taluttaa venettä ylähä koskipaikasta. 

Ja saunontaa sekä paljus lilluntaa ny ei estäsi kovinkaa kaatosare! Ny en vaivautunu kastautuun joes löylyjen päätteeksi, sillä vastahan mä samases jorpakos luovuin talaviturkistani pari viikkoo sitte - ja ny oli vesiki paljo kylymempää. 38-asteises paljus kastautuminen tuntu noin niinku ajatustasolla jokseenki houkuttelevammalta, niinpä posoteltiin saunasta suoraa sinne. Hetken päästä jokia pitki uiskenteli majava. Korottauruun paljusta vähä kuikuileen miettien, että "kappas, majava" ja majava varmaan mulukasi mua ja ajatteli aiva samoon... Kohta joen toisella puolen laitumella rupes näkyhyn jotaki nautakarjaa ja mietiin, että "kappas tua on lehemä" ja vastarannalta ajateltiin musta varmaan ihan samoon. 

Et näin railakasta, nukkumas oltiin jo suunnilleen yhyreltätoista eli likipitäen aikasemmin mitä arkisin keskimäärin! Mut saatto se johtua siitäki, ku arkisin keskimäärin ei tuu alotettua kaljanjuontia viä aamukymmeneltä. 

Loppujuhannus oliki sitte ku mikä tahansa normaali viikonloppu. Facebookki täytty säävalituksista ja raekuurokuvista siihen malliin, et jos ennen muitten juhannuksen FB-päivitykset on saanu haikaileen, että voi ku mäki haluaisin festareille tai johki muihin kunnon ördäyskemuihin, ni ny tuli lähinnä semmonen olo vaan, et "Rakeita? Missä? Mäki haluun!" :D

IMG_0132muok-normal.jpg

Alakuperääset kotomaisemat on niin komiat että aiva vakavaksi vetää.

 

Nyt sitä oltas taas Maskus. Äijä ratkes heti kotio päästyänsä, katotaan vaan miten pitkällinen prokkis sen juhannusrännistä viä tulee. Ja tarkennettakoon, et äijä ratkes lähinnä riemusta, ku yks vähä tilapäisen virityksen varas killunu ränninpätkä oli rojahtanu maahan ja tottakai sadevesi, mitä ei ilimeisestikkää oo tullu ihan vaan vähä, on sitte präiskyny katolta pitkin terassia jne. 

Lisäks mä kehitin tänne pienen puutarhahommelin. Olin eileen tua kotokylän mettis kävelyllä ja äkkäsin yhyren rojukasan takana jotaki puutarhakarkulaisia, eli koiranheisipensaita. Tottakai mä säästeliäänä ihimisenä halusin, että Rami käy ne mulle kaivamas ylähä, ettei semmosia tarttisi mistää puutarhamyymälästä käyrä lunastelemas rahalla. Niinpä me tänä aamuna könyttiin pöpelikköön ja valtavien kivien seasta vaivalla kaiveltiin puskien juuret esiin ja katotaan ny, saako niitä viä elävänä istutettua uusille sijoollensa. Epäälenpä vaan että köppääsesti käy niinku kaikkien muittenki mun puutarhakikkailuitteni kans, mutta yrittänyttä ei laiteta saatana!