Aah, ihanaa! Joulu on taas ohi! Palasin Ramin kans tänään Turkuun. Kissat jäi porukoille hoitoon, ja ne kulukeutuu tänne vasta kolomen viikon päästä ku porukat tulee käymään tää ja tuo tullesansa kissojen lisäks kaiken vauvakrääsän, mitä mä oon porukoitten työ jemmannu. Kääk, kohta siis rupiaa tää kämppä näyttään siltä, että tänne on tulos mukula!

Tänäki vuonna joululahajooksi saatiin kaikenmoista yleishyöryllistä: petivaatetta, kippoo, kuppoo, kirjaa, rahaa vauvantavaroitten hommaamiseen... Aika tylsää siis, mutta ei kai sovi valittaa, parempi tylsä hyötylahjaja ku joku omituinen turhuke.

Ja kuten kerroinki jo, tänä vuonna oltiin Ramin kans fiksuja ja päätettiin, että toisillemme ei ruveta keksihin mitää lahajoja, ja yhteistuumin hommattiin pari kirjaa. No, mä totesin että tuo ajatus oli loppujen lopuksi aika perseestä, olis se toisaalta ollu kiva saada eres yks lahaja, jonka sisältö olis ollu yllätys :P Tai jos jatkos päätetään, että hommataan jouluksi kumminki jotain yhyres, ni hommattas sitte eres jotaki vähä repäsevämpää ku kirjoja!

Mut jos joulu oli lahajojen puolesta yllätyksetön, ni sen sijaan yllätyin, kuinka pönttö sitä ihiminen voikaa olla ku käsillä on mielin määrin (ja vähä enemmänki) ruokaa ja suklaata! Mikä helevetti siinä on, että sitä pitää kaksin käsin vetää, jatkuvasti ja koko ajan? Heti ku ällö ähky hiukkaki heleppaa, ni ei muutaku uutta suoleen ennenku vanaha kuolee. Ja mikä älyvapainta, ku tänään koitti jouluruuaton päivä, ni sen kunniaks piti sitte kiskasta sitä ei-jouluruokaa ihan tajuton kasa niin että olo on ihan yhtä yökkö ku jouluaaton syöminkien päälle. Pari konvehtiboksiaki tua viä orottas tuhoomistansa, pitäsköhän maksimoira kuvotus ja käyrä maistamas yks, ja huomata, että olipa hyvää ja ottaa toinen, kolomas, koko kourallinen, ja hyi vittu et mua etoo, mut otetaan silti ny viä pari eikä sitte enempää, ainakaa hirveen montaa... No ei maar, ny ei kyllä oikeesti pysty tuohon, kattoo jos vaikka huomenna sitte!

Eli joulu rupiaa olehen viimesiä joulusuklaita vaille valamis, ja sama pätee oikeestaan koko tähän vuoteen. Muutama vaivanen päivä jäljellä enää. Painotus sanalla VAIVANEN, sopii meinaan harvinaasen hyvin tähän fiilikseen ku maha on niin että räjähtää meinaa (vaikkei eres olisi syöny liikaa) ja selekää jomottaa ja väsyttää, ku selän jomotukselta ei saa oikeen hyvin nukuttua, ja kun väsyttää, ni sekös vituttaa.

Niinpä ei täs kummempaa muuta HOHHOIJAA ja PLÄÄÄÄÄH, parempia oloja orotelles! Toivottavasti kohtaan semmosen eres vähä aikasemmin ku vasta siinä kohtaa, ku tää viä syntymätön kersa täyttää 20...