Juhannuksesta ei tänä(kää) vuonna kertyny pahemmin jäläkipoloville kerrottavaa. Kuten yks Facebook-kaveri totes, ei juuri muusta huomaa et on juhannus, paitti siitä ku kaupat on kii.

Eileen palattiin takasi kotio käännähtään. Mä meinaan meen sunnuntaina taas Isojoelle uuresta ku Rami uuristaa isänsä kans terassin katteen ja meen kakaroitten kans siksi aikaa pois jaloosta. Mulla on vaan paha aavistus, että ens viikko ei riitä mihkää. Mä jo jotenki nään silmissäni, mitenkä meirän tuvan tausta muuntuu keskenerääseksi rakennustyömaaksi ja se on sitte sellanen ihana hässäkkä pitkälle syksyhyn. Rami välis huomauttelee mulle, että onpas sulla taas tosi positiivinen asenne kaikkeen, mut vanha hyväksi havaittu neuvo onki, että pessimisti ei pety, saatana!

Ja sitte päästään itte otsikkoon. Olis taas pitäny pitää turpansa kii eikä havitella elämäänsä eres ihan pikkiriikkistä ripausta mukavaa tunnelmaa. Kakarat oli jo nukkumas ja tupa oli muualla vietettyjen päivien jäljiltä vähä viliponen ja mä keksin, että ny olis mukavaa vähä istuskella takkatulen loimotusta ihimettelemäs. Sanoin kyllä, että ei oo mikää pakko ny enää täs kohtaa lähtiä hakehen puita ja tuhertahan valakian kans, mutta Rami meni ku mä niin nätisti olin pyynny ja lässyn lää.

No ihan kiva jee, muttaku takas ei ollu tulta tehty viikkokausiin ja keliki oli vähä epäsuotuusa, ni eipä savupiippu vetänykkää ja takka tuprutti sakiaa sauhua tuvan täyreltä meleki tunnin verran! Oikeen romantiikan huipentuma! Lopulta Rami kaahi katolle polttahan jotain vitun sanomalehtee savupiipun röörillä ja lopulta savu löyti pihalle oikiasta räppänästä.

Ny kämppä haisee ku mikäki savustuspönttö. Onneks ei tuu juuri koskaa tätä nykyä käytyä ihimisten ilimoolla ni kaipa täs ny menee sitte tän hajusena hetken aikaa, ainaki siihen asti että pääsen taas Isojoelle tuulettuhun, niinku sananmukasesti! Viä ku pääsis tuulettuhun siinä sanan toises merkitykses, mutta ei oo pelekoo... täytyy tyytyä ny vaan tähän tuulettumiseen, että tilaisuuren tullen pitelen ovia apposen auki, huiron hyttysiä ja palelen (haiseva) viltti harteilla ja koitan estää kissoja karkaamasta pihalle ja naapurin piskejä, pikkulintuja yms tuppaamasta sisälle.

Menee ne päivät tietysti näinki.