Alakaa jo ihan itteeki ärsyttään ku ei muka millää keksisi näille kiriotuksille muunmoisia otsikoita ku tuollaasia tylysiä paskoja, jokka lähinnä toistelee kuluvan kuukauren nimee. Mut mennään ny tämäki kerta näin. Toivon mukaan ne kekkä näitä juttuja lukee, lukee ne siitä huolimatta, kuinka mitäänsanomattomasti oon lätinäni otsikoinu. 

Viimmeksi haistatin tammikuulle pitkät ja ny siitä sitte päästihin. Taisin manata myös loskaset plussakelit, mutta ny on taas välillä aiva eri ääni kellos ja pakkanen huitelee kymmenen paremmalla, vai pitääskö kuitenki täs kohtaa sanoo että pahemmalla puolella. 

Vanahee sälli täytti eileen kahareksan. Ei, en viäkää sorru lässyttähän, että voi nönnönnöö kuinka aika juoksee. Joskus josaki yhteyres selostin mukuloolle, kuinka joskus aika vaan kuluu niin nopiaa ku on jotaki hauskaa puuhaa. Sisu katto mua niinku ääliöö ja meinas, että minun mielestä sekunnit kuluvat kyllä aina ihan samaa vauhtia. Niin saatana! Lasten suusta se totuus kuuluu. 

Tänään ilimotin Sisun kouluhun. Eipä oo siihenkää oikeestaan jälijellä ku sellaset kuus ja puoli kuukautta ku Ässäki saa alakaa koulunkäynnin! 

No mitä sitte tälle vuoden äitihahamolle kuuluu? Eileen hankin ittelleni pikku krapulan! Oman karkean arvion mukaan en kyllä eileen ollu misää ihan maharottomas pöhönäs mut ei se krapulan määrä taira ihan hirveesti siitä eres riippua, minkä verran tuli otettua. Ehkä se vaikuttaa kaikista eniten ku enste meet nukkuhun joskus kaharen jäläkeen yöllä ja sitte aamuseittemästä lähtien alakaat heräälehen eikä uni tuu sen jäläkeen oikeen kunnolla enää. Ja sitte se ku on äklö olo ja pitäs vaan väkiste pakottaa ittensä syömähän eres jotaki, koska lopulta se on se nälääntunne joka ylläpitää sitä heikotusta. Sitte se ainaanen kuningasajatus lääkitä oloonsa pitsalla, mahtavaa... Jos tänä aamuna peiliin kattoes luulit olevas Ähtäristä karaannu panda ni huomenna peilis sua ei katto vastaan kukaa, ku et turvotukselta kuitenkaa saa eres silimiäs aukaastua. 

Ei oikeen ajatus kulije, ne aina samaa vauhtia etenevät sekunnit kuluu eikä tekstiä oikeen ny synny. Monena päivänä on pitäny alottaa mutta ei täs oikeen oo mitää ihimeellistä. Töis on erelleen orottava tunnelma, että mitähän kaikkee tulee tapahtuun ja millä aikataululla. Ens viikolla pitääs järkätä pienimuotoset kaveripippalot Urhon synttärien kunniaks. Sitte kunnianhimosena tavotteena olis käyrä penskojen kans luistelemas, jos vaikka kaivaas kaapista viimme vuonna ostetut hokkarit esiin ja päästelis ittekki pienen siivun luistimilla. 

Parin viikon perästä olis hiihtoloma. Luvas laivareisu muksujen kans ja sitte Isojoella hengaalua. Ja sitte viä yhyret poijan synttärikahavittelut loman lopuuksi. 

Tällä viikolla käytin muute auton huollos ja ihan selevisin hengis! Keräälin voimia nukkumalla autohuollon odotustilas. Vähä mä orotin, että mitä jos joku muu asiakas taikka henkilökunta tulee koittahan pulssia tai muuten tsekkaahan, että kuoliko tuo yks. Voi olla, että kuorsasin sen verta et siitä pysty päätteleen asiantilan. Kai ne siä autohuollos on tottunu siihen, että ne äkkikuolemat sattuu vasta siinä kassalla ku kuulee laskun loppusumman.

Tänään tuos puoli kuuren mais huomasin, että hei mahtavaa, kello on tän verta eikä oo viä eres pussipimiää! Hetken päästä siitä ihastelin mitä komiampia iltaruskon väriä taivaanrannas ja omituinen hyvän olon aalto pyhkäsi jostain yli. Meleki pelijästyyn että mistä ny tuommoonen, kylä krapulas kuuluus olla päivä yhtä pitkää helevettiä aamusta iltahan ja viä seuraavanaki päivänä. No, kai sitä voi ittiänsä lohorutella että turha huolia, kyllä se hyvä olo tästä kohti taas ohi menee ja kasvaa tappi ottahan :D Mut onpahan taas yks talavipäivä kohta valamis.