Päätin hankkia vähä lisätienestiä ja menin töihin johki siivousporukkaan. Se ei vaan ollu mikä tahansa siivoojalafka, vaan sellanen, joka passitti työntekijänsä siivoohon sellasiin paikkoihin, misä oli tapahtunu joku onnettomuus.

Jo heti eka päivänä tuli hälyytys johki kerrostaloasuntoon. Menin siivousporukan mukana paikalle ja enste meirän piti pällistellä sivummalla, kun ambulanssiporukat, poliisit sun muut enste hääräs siä tapahtumapaikalla. Meille ei oltu sen tarkemmin kerrottu, mikä onnettomuus siä oli tapahtunu, ja niinpä me kaulat pitkällä kuikuiltiin ja koitettiin nähärä, että mikä oli tapahtuman laatu ja millanen sotku meitä maharollisesti orotti.

Sitte lopulta nähtiin, kuinka sieltä asunnosta kannettiin paareilla pois joku voipuneen näkönen pikkupoika, jolla oli vasen käsi ihan veres. Okei, eli joku kersa on siis telonu ittensä ja arvatenki pitäs verisotkut mennä siivoohon. Sitte me siivoojakki päästiin jo ihan siihen asunnon ovelle patsastelehen, mutta ihan viä meitä ei päästettykää sisälle. Yks siivoojista, vissiin joku porukan johtohahmo, sano mulle, että hätäkeskuksesta painetaan jotaki nappia sitte ku tuonne saa mennä siivoohon, ja hän itte saa tieron siitä napin painalluksesta ja ilimottaa sitte siivoojille, koska päästään töihin.

Se kerrostalon eteiskäytävä oli ku mikäki odotushuone, siinä oli seinustalla rivis tuolia ja jotaki viherkasvia. Istuin tuolille orotteleen kaikes rauhas. Hetken päästä huomasin, kuinka ne siivoojat meni sinne asuntoon, mutta ku kukaa ei ollu sanonu mulle mitää, että sinne pitäs mennä, ni istuin kiltisti tuolilla orottamas.

Jonku ajan päästä rupesin kuitenki aavisteleen, että ehkä munki pitäs jo olla siä asunnos, varsinki ku oviaukosta näin kuinka siä muut jo selekeesti siivos paikkoja. Sanoinki jollekki, että kaipa tuonne on mentävä niin kauvan ku siä on jotaki siivottavaa mullekki asti.

Menin asuntoon sisälle. Se huone, mikä piti siivota, muistutti ihan jotaki laitoskeittiöö. Porukka oliki ehtiny siivota enimmän osan, vain yks nurkkaus oli viä piukas verijäläkiä. Kysyin joltaki, että mitä täs viä vois teherä, ja se käski mun tarkistaa, että kaikkien siivoojien saatavilla on tarpeeksi käsipaperia. Seinustalla kiersi hylly, josa oli vieri vieres käsipaperipinoja. Mä sitte otin jostain paperipaketista tukon paperia ja lisäsin sellasiin pinoihin, misä näky olevan vain vähä jäljellä.

Sitte mä tajusin, että mä olin ihan pokkana kävelly sen siivoomattoman nurkkauksen kautta ja sitte menny jo siivotulle alueelle. Vaivihkaa luikkasin kengänpohojiani ja kattoin, etten kai vain ollu levittäny kenkieni mukana mitää verisotkuja sinne, mistä ne oli jo siivottu.

Kysyin joltakulta siivoojalta, että tiesikö se, mitä tää oli tapahtunu. Se vastas, että se pikkupoika oli siskonsa kans leikkiny jollain jumalattomalla puukolla ja sitte se oli onnistunu viiltään kunnolla kättänsä niin, että siltä oli neljä sormee irronnu kokonaan ja viireski meleki kokonaan. Meinattiin, että kun sormi irtoo ja viä monta kerralla, ni kyllä siitä lentää uskomattoman paljo verta ja johan sitä oli siä huonees ollukki joka puolella.

Kohta siivoushomma oli päätökses ja mä tajusin, etten ollu ehtiny siihen juuri eres osallistua. Kysäsin samalta tyypiltä, kenen kans olin äskön jutellu, että kuinkahan usein tämmöstä keikkaa tulee. Se vastas, että ei näitä ny kovin usein satu, ja meinas, että mulla oli käyny vaan tuuria, kun heti eka päivänä tuli näinki iso siivouskeikka.

Mua vähä hävetti, kun nettoisin tästä palakan tekemättä oikeen mitää. Mahtokohan ne muut siivoojat heti aatella, että mä oon ihan lusmu. Mut olisivat sanonu, että siivouksen sai alottaa! En mä voinu ensikertalaisena tietää, varsinkaa ku luvattiin erikseen ilimottaa, koska päästään hommiin. Mietiin, että jahka tällanen seuraava keikka vaan tulee, ni sitte kyllä huhkin niin ettei kelläkää oo mitää sanomista.