Eipä oo täs mitää ihimeitä tapahtunu, sitä yhtä ihimettä orotelles. Päivät mataa pikkuhilijaa eteenpäin ja ainaki tän viikon perusteella näyttää siltä, että tulevat päivät taitaa hyvin pitkälle muistuttaa toisiansa noin niinku sisällöllisesti, ja about ainut mistä huomaa, että on viikonloppu, on se ku Rami onki kotona eikä töis.

Tämmösiä fiiliksiä siis näin vuoden 2010 alakuun. Varsinaista vuoden vaihtumista käytiin todistamas serkun ja sen miehen tykönä Helsingis. Oli aika sama meininki ku vuosi sitte, olin meinaan taas selevinpäin. Tosin vuosi takaperin mulla oli niin kauhee krapula etten pystyny juomaan, tänä vuonna kieltäyryin viinaksista hiukan toisista syistä. Mut joka tapaukses, kivaa oli silti ja reissu venähti viä orotettua pitemmäksi, eli Turkuun palailtiin vasta sunnuntaina. Ei se Helsinki ihan niin märäntyny paikka oo sillon, ku on hyvää seuraa ja mukavaa aijankulua! Tosin samanen kaupunki tais yrittää raottaa mulle myös sitä huonompaa puoltansa, ku pyhänä mun puhelimeen oli tullu soitto jostain kännykästä, ja se numero pelottavasti haiskahti entisen jätkäkaverin numerolta. Ihan varma en asiasta oo, mut varmuuren vuoksi oon hyvilläni, etten just tolla kertaa kuullu puhelimen soimista ja näin jäi sitte vastaamatta :D

Sanoin tuos justiin, että arjen ja viikonvaihteen erona tuntuu olevan se, että arkipäivät Rami on töis, mut saan heti perua puheitani. Tänään meinaan oli loppiainen, eli pyhäpäivä vaikken kylläkää tiä mikä tästä niin pyhän tekee, ja ei näkyny Ramia kotosalla, vaan se posotti työmaalle niinku olis ollu mikä tahansa tavallinen keskiviikko. No, se oli kylläki ihan sovittu homma, Rami paiski hommia tän päivän jotta sai siitä hyvää perjantain vapaaksi. Näin mun biolokinen kello menee vaan entistä enemmän sekasi ku viikonloppu alakaa jo huomisesta. Muutenki täs on ollu kaikenmoisia omituisia pyhäpäiviä, lomia ja ties mitä sotkemas vuodenvaihteen tienoota ni ei täs kohta tiä enää kuusta eikä maasta, siis senkää vertaa mitä ehkä tähän asti on hiukan tienny...

No, niinku kaikenmaailman rikkiviisaat tietää sanoo suunnilleen kaikesta paskasta, mitä raskausaikana vastaan tulee, että "se on vaan hyvää harjotusta tulevaa varte". Eli jos nukun välillä yöni huonosti, ni se on vaan loistavaa treeniä, ku vauvan kans joutuu muutenki valavoon öisin. Jee, mähän oonki tosi paljo onnellisempi ku oon jo VALMIIKS väsyny zombie kun muksu tupsahtaa mailmahan! Hienoo että tulee sitäki harjoteltua! Samoin voi varmaan sanoo tästäki, että ku oon päivis ihan sekasi, et on se hyvä että harjottelen tätä sekopäisyyttä jo etukäteen ni on sitte vauvan synnyttyä helepompi tottua siihen, että nuppi on sekasi ku seinäkello.

Mut jos mulla välis tuntuu olevan pää sekasi, ni samaa voinee sanoo tuosta hyypiöstä, joka kieppuu tua mahan kätköis. Tai no mikä helevetin "kätkö" tuoki valtava pallo muka on... No mut meinaan vaan että kun tua viikkokaupalla killuu pää sananmukasesti päin v***ua ni ei taira olla riemulla rajaa. Ja niitä riemun tuuletuksia mä saanki vastaanottaa pitkin päivää ku mukula möyrästää niin että vois luulla liikentees olevan isommanki lauman :D Ja sekös pistää ajatteleen, että jos tää orotusaika tuntuu tylysältä, pitkänsitkiältä ja epämukavalta mun mielestä, ni ei se taira olla herkkua tua sisäpuolellakaa!

Mä jo eherin asennoitua siihen, etten kerkiä Isojoelle ennenku joskus vuonna pieru, ja että kyseisenä pierun vuonna onki sitte huutava nyssykkä messis, mut päätettiinki että heitetään ny viä yks viimme hetken Isojoen retki viikonvaihtees, viä ku on aikaaki yhyren päivän enempi ku normaaliviikonloppuna. Eli huomenna auton nokka kääntyy kohti lakeuksia ja se tulee torennäkösesti olehen viiminen Isojoen matka tällä kokoonpanolla. Täs rupiaa olehen sen verta vähä aikaa jäljellä, että taitaa olla paree viettää viiminen orotuskuukausi suhteellisen lähellä tota tulevaa synnytysmestaa... Eikä täs muutenkaa enää oo mitää ihaninta herkkua istuksia tuntikausia autos, ku autoilu on ton kylykiääsen mielestä niin ihimeellistä toimintaa, että voi kun pääsis heti tosta kylykiluitten lomasta pihalle oikeen tarkemmin kattoon, että mihkä täs ny oltiinkaa menos!

Huoh. Tylysä, tylysempi, Annen ploki. Pistetäänpä vaikka tän riehakkaan tunnelmoinnin päätteeksi yks kuva tältä päivää, ku olin kaverin tykönä valokuvattavana. Kaikkeen sitä rupiaaki, ku oikeen eheroon taharoon haluaa ittestänsä semmosia kuvia, mihinä on kaikista lihavimmillansa! Hullua on joo, mut on niitä semmosiaki hulluja, joittenka mielestä raskaana olevat naiset on kauniita :D