Vituttaa tämmönen talavi saatana. Ei kylymä viä niinkää, mutta ku on pimiää ja tympäsee. Eikä täs ny oo ollu oikeestaan vasta ku yks rehti pakkaspäivä ja se on ollu tänään, ja itse asias kylymä oli vaan viimme yönä ja aamupäivästä, ku pakkasta oli joku kakskytäviis, mutta ei tua ny enää oo kymmentäkää. Voi olla että aharistaas (enemmän) jos täs olis joku kunnon pakkasputki päällä vastaavaan tyyliin mitä kesällä oli hellettä, mutta kylymän kans jotenki pärjää paremmin ku pukee vaan tarpeeksi, hellettä et pääse pakohon eres alastoonna. 

Puolentoista viikkoo sitte oli vähä valonpilikahrusta pimiäs ku olin taas kerran ihanaisten ystävieni kans Folklandia-risteilyllä! Yks porukasta oli ensimmäästä kertaa messis ja me muut vähä mietittiin että kuinkahan se viihtyy ku ei oo tämmöstä tanhupöyröölytaustaa ku meillä muilla mutta ei tuntunu häirittevän, kovin oli kivaa reisun teemasta huolimatta :D Parahiten mieliin jäi Äijäkanteleet ja Kalevauva.fi, ja kuten jo muutamana vuonna on ollu tapana, lupauruttiin tietysti lähteen reissuun taas enski vuonna. 

Kotiin palattuani vietin pari yötä aikamoises liskodiskos, jumaliste että käy voimille elävien kirijoihin palautuminen ku pikkuusen erehtyy rimpsalle, ja viä ku se elepyminen on suoritettava muutenki haastavis valaastusolosuhteis. Ja jos ei semmosta laattahedarikrapulaa tuu ni sitte on hirvee aharistus, ihan sama mitä ajattelee ni aivot kehittää siitä älyttömän painajaasen, syrän hakkaa ja pienekki velevollisuuret, menneet ja tulevat tekoset, oli ne sitte hyviä taikka vähemmän hyviä, tuntuu raskaalta taakalta niskan päällä ja saa vattan kääntyyn ympäri. Ja tää on niinku nykyään se vallitseva krapulatyyli, mä melekeen vaihtaasin sen mieluummin siihen pöntön halailuun jopa. Perkele ei mun nuoruures vaan ollu tämmöstä!

Toisaalta, vaikka kankkunen lähti ni aharistus jäi, ku täs kuus pitää pahtaa viä oman harrastusseuran harijotuksis ja 2.2. on konsertti Turun suomenkielisellä työväenopistolla. Niin kivaa ku onki päästä esiintyhyn, ni kyllä ne keikkaa ereltävät viikot on aina yhtä ristuksen piinaa ku pitäs ehtiä ja muistaa normaalin oravanpyörän pyörityksen lisäksi viä vähä kaikkee extraa. 

Samaan syssyyn on täs viä muksujen kaverisynttärien järjestäminen ja kaikenmoisia hakemuksia on saanu lähetellä, sekä huolehtia vaikka mistä koululääkäri-, hammaslääkäri- ja peruslääkärikäynniistä. Mukuloolle tarttis taas ostaa jotaki uutta kenkää ku vanahat talavipopot ei sitte ollukkaa niin sopivia enää mitä kuvittelin, ja siitä päätellen, että sällien housuusta 8/10 on vähintään toisesta polovesta puhki, ni vahavasti näyttääs siltä että myös rettukaupoolle olis päästävä. 

Huoh. Oon viettäny sokerihiirelle sovellettua tipatonta tammikuuta, eli karkkilakon lisäks oon ollu syömäti oikeestaan mitää makosia. No okei oon syöny herelmiä sekä marjarahkaa johon oon ripottanu jotaki sokerinkorviketta ja kerran pari vetäny jotaki perus jukurttia mutta en oo mitää leipomuksia mättäny yhtää. Väittävät että sokeripitoset sössöt pistää väsyttähän mutta mä oon kyllä täs tammikuus ollu väsyneempi ku ikänä. Nukkuminen vois toisaalta olla unen tarpeeseen parempi konsti ku mikää syöminen taikka syömättä jättäminen, mut en tiä mikä siinäki on muka niin vaikiaa, että menis vaan ajois maate...

Tammikuu, ole hyvä ja painu vittuun. En jaksa sua enää yhtää. Marraskuun voit vierä mukanas ni ei tuu sunkaa niin yksinäästä. Voitte ottaa kisaa että kumpi teistä on turhempi ja vittumaasempi. Vaikka mä kylä sanoosin että ihan yhtä puosta ootte molemmin. 

Vuotuista kevätpössährystä orotelles. Vois vaikka riisua joulukuusen täs kohta, jos ei sitte olisi niin pahoon hankeen jumittunu olo?