Olin lähärös porukoitten kans junalla Suomesta Venäjälle. Me oltiin matkalla jonnekki ihan hornan tuuttiin kauas Venäjän itäosiin tai ties mihkä Siperiaan. Junareitti ei eres riittäny sinne asti mihkä oltiin menos, ja sitä junamatkaaki oli tieros moneksi päiväksi.

Juna oli ihan tupaten täynnä porukkaa, enimmäkseen venäläisiä. Juna oli myöski tosi rähäjänen kapistus, siä tuskin oli kunnollisia istumapaikkoja ja muutenki se oli joka puolelta ruma ja rapistunu, ja enin osa matkustajistaki oli ku jostain slummista revästyjä.

Pahinta oli, ettei junas ollu kunnollisia vessoja. Ja ku matka kesti monta päivää, matkustajien oli pakko junan pysähtyes asemille avata ovi ja kusta ja paskoo ovesta radan pieleen! Sitte ku viä osa pysähryksistä oli tosi lyhyitä, sai olla tarkkana toimitustensa kans, ettei tarvinnu liikkuvasta junasta sontia. Itte toivoin, että kun ny kestääs matkan loppuun niin ettei tulisi paskahätää ni ei tarttisi alakaa junan ovesta pyllistelehen.

Siä vaunus, misä mä olin porukoitten kans, kävi tämän tästä joku nuori kloppi haahuilemas. Yhtäkkiä mä huomasin, että se koitti kopeloira ihimisten taskuja ja mä rupesin huutahan, että tuo on taskuvaras!!! Muut matkustajat tajus ja se varas kyytättihin pois siitä vaunusta. Mutta se tuli vähän päästä takasi vaivaihkaa ja koitti taas päästä ihimisten taskuille. Sitte mä huomasin sen ja huusin taas, että taas tuo varas on tää, varokaa! Sitte porukalla sille tyypille annettiin vähä jotaki sakinhivutusta, mutta tämä vain matkustajien kiusaksi pasko sinne vaunun lattialle.

Mulla oli taskus kukkaro ja jotaki muuta pientä krääsää, ja mä koitin laitella kamppeet taskuihini niin, ettei niihin pääsisi varkaat käsiksi. Kukkaro mun oli pakko laittaa sellaseen taskuun mitä ei saanu kii, joten mä otin kukkarosta rahat, pankkikortit sun muut tärkeet jutut eri taskuihin, sellasiin mitkä sai suljettua ja aattelin, että jos joku tosta ny nappaa helpoksi saaliiksi mun rahapussin, ni eipä siä sitte lopulta ookkaa mitää arvokasta sisällä.

Mulla oli jollain asemalla joku sovittu tapaaminen, ja mun täyty jäärä junasta pois. Porukat jatko matkaansa ja mun oli tarkotus hypätä seuraavaan Siperian junahan. Palloilin asemalla ja syynäilin jotain aikataululappusta, että koska se seuraava juna sitte oikeen menis. Porukat oli sanonu, että sieltä junan pääteasemalta olis viä pari, kolomesataa kilsaa matkaa meirän lopulliseen määränpäähän, ja että junamatkan lisäksi pitäs siis kulukia viä muutama tunti bussilla. Mua tympäsi jo valamiiksi, että tämmöseen matkantekoon menee ihan vammasesti aikaa, ja lisäks viä olosuhteet on tosi ankiat, ni ei paljoo naurattanu.

Kattelin, kuinka se juna, mistä olin noussu pois, alako vähitellen teherä lähtöö eteenpäin. Joka ikisestä vaunun ovesta oli joku kyykkymäs paskalla ja sontaa ropisi raiteille. Mä olin ihan järkyttyny siitä näystä ja mietiin, että kunhan matka alakaa olla lopuillansa, millekkä tuo juna oikeen haiseekaa, ku tuollanen resunen ihimislauma matkustaa eikä käytös oo edes rehtiä vessaa, ja sitte viä jokku kriminaalit vääntää torttunsa vaunun lattialle suoraan!

Harmitti, että oli aikaa tuhulaantunu siihen tapaamiseen. Ny joutu vaan orotteleen seuraavaa junaa ties kuinka kauvan, ja se viivyttäs mun perille pääsyä entisestään.