Mä oon nyt sitte ollu pitkästä aikaa työtätekeväänen ihiminen, tai ainaki työtätekeväänen kokonaista kaks päivää! Ei oikeen meinaa viä toreksi uskoo! Mutta kyllä tuntuu hienolta, jippiaijjee!!!

Mukulat kävi viimme viikolla tutustumas päiväkotihin kolomena aamuna ja huomenna piti sitte olla ensimmäänen oikee päiväkotipäivä. Olin jo vähä etukäteen pähkäälly, että ei varmaan kauvaa mee ku syksyn räkätautirumba taas alakaa sen jäläkeen ku poijat on päiväkotiin kärrätty muutamana päivänä, mutta ihan jo tuo pelekkä tutustuminen vissiin riitti ku Urho tuli eileen kuumeeseen. Rami on sitte viä huomisen kotona poikien kans ja ku tänään rupes Sisunki nokka lupaavasti vuotahan ja pientä lämpööki pukkas ehtoosta, ni sanokaa mun sanoneen ni ihime on jos nuo viä ylihuomenna on siinä mallis että pääsevät sinne hoitohon. 

No mikäs täs toisaalta on olles, Rami on muutenki luvannu olla muksujen kans kotona vaikka joka kerta ku ne on kipeinä - monesko perhees oikeesti homma toimii näin päin? Ja tänään ku tulin töistä kotio, oli tehtynä ihan saatanan hyvää makaroonilootaa ja olipa äijä oikeen salaattiaki väsänny, ei meinaan oo mikää ihan jokapäivänen ilimiö meirän ruokapöyräs! Niin ja satsi pyykkiä roikku sievästi narulla kuivamas ja toinen satsi oli konees pyörimäs. Kyllä kelepas!

Mut katotaan ny jos tää arki tästä viä joskus loksahtaas silleen kohorillensa, että pääsis äijäki joskus takasi työmaallensa ja mukulat ihan oikeesti sinne päiväkotihin. Oppis meirän Sisuki joskus vähä jotaki ihimisten tapoja :D

Nää pari aamua ku ei oo viä tarttenu murehtia muusta ku omista aamutoimistansa, on ollu hyvää harijotusta ku pääsi ennakkoon testaahan, että kuinka kauvan sitä oikeen kestää tän naaman pakkelointi ja aamupalan syönti siihen lisäksi. Olin kyllä vähä kauhusta kankiana ku tajusin, että tunti ei yksinkertasesti riitä!!! Mitä helevettiä? Oon ihan varma, että joskus nuorena ja notkeena vähempiki aika riitti, ja silloon viä jakso nähärä vähän enempiki vaivaa päivän meikkikerroksen etehen. Onko mun naama reilus kolomes vuodes menny niin huonoon jamahan, että sitä kestää kauvemmin kuorruttaa semmoseksi, että kehtaa lähtiä ihimisten ilimoolle? Vai onko tää vaan pelekkää alakukankeutta?

Kuinkahan aikasin sitä täytyy herätä, että kerkiää lisäksi hoitaa mukulat päiväkotikuosihin, sitte viä hoitaa se kiepaasu siä päiväkodilla (joka on muute aiva vääräs suunnas niinku työpaikan sijaantihin nähäre), tavotteena olla kuitenki töis jo mieluiten ennen kahareksaa eikä suinkaa puoliltapäivin?

Ja ei, äläkää eherottako, että "unohra se meikkaaminen". Mä oon sen homman ny jo niin unohtanu täs vajaan 4 vuoden aikana, että mä alan kohta luulla meikitöntä naamaani ihan normaaliksi! Aamupalan sen sijaan voisin pahan kiireen tullen unohtaakki. Kokeilin sitä tänään, tosin siitä syystä että olin menos terveystarkastukseen ja täyty olla 12 tuntia syömäti. Uskokaa tai äläkää, kylä mä ihan pystyin siihen vaikka kuluneen kesän aikana mun pisimmät tuokiot iliman ruokaa on ollu varmaan jotain max. puol tuntia... jos ei siis niitä hetkiä laske, mitä oon ollu unten mailla. 

Mut tosiaan, katotaan ny mitä mä viä tuun aamusin unohtaan, muutaku kaunistautumisrituaalini ja aamiaasen. Torennäkösempää on, että mä unohran ottaa eväät/käsilaukun/lasten päiväkotikamat/lapset mukaan ku ampasen pihasta liikenteeseen. Onneks on liukuva työaika, mutta olishan se kivaa päästä liukuhun aijoos kotiokki.