Ei täs ny mitää sen seksikkäämpiä, muutaku sain viettää lauvantain lapsi- (ja äly-?) vapaasti ku olin tanhukööri Turun Kiikurien joukkioos Tampereella esiintymäs. Reissu oli erittäin mukava ja pieni hengährystauko kodon seinien ulukopuolella tuli kyllä tarpeeseen, kun vaan olis saanu esiintymistä ereltävänä että seuraavana yönä nukkua vähä enempi ku ehkä yhteensä yksien normaalin ihimisen yöunien keston verran. 

Sisu se jatkaa yöpölläälyä, mikä puolestaan saa mus aikaan pölläälyä päivisin. No, mä hampaat irves taas hoen sitä mantraa, että "tää on varmaan joku vaihe, joka menee kohta ohi" ja ehkä mä kohta melekeen uskon, että näin on, kun vaan tarpeeks kauvan niin uskottelen. 

Mut eipä hätää. Jonku vanahan uskomuksen mukaan on niin, että jos eka keväällä bongattu perhonen on sitruunaperhonen, se tietää sille vuodelle hyvää onnee. Jos taas ekana näkee suruvaipan, se tietää huonoo onnee. Tänään mä näin kevään ekan perhoseni ja se oli sitruunaperhonen - joko se olis käänne parempaan?