Erellinen viikonloppu on taas muisto vain, ja tänään oli taas vaihteeks aika palata maan pinnalle ja ryömiä töihin, päällimmäisenä kuitenki ajatus, että kauvankohan täs taas kestää että on seuraava viikonvaihre...

No ennenku ruvetaan elähän jo seuraavaa viikonloppua, ni kerrotaan enste erellisestä. Ei ny sillä, että olis mitää erikoista tapahtunu (niinku ei ikinä muutenkaa) mutta ku muuten oli niin mukavaa :) Perjantaina ensinnäki käytiin kylillä morjestamas kaveria ja lauvantaina ruvettiin räjäyttään mun vanahaa huonetta uuteen uskoon.

Mun huoneen kirjahylly matkusti olokkariin ja sieltä tilalle tuli toinen, pienempi kaappi. No ei pitäny huseerata sen enempää mutta päätettiin yhtäkkiä vaihtaa mun huoneen järjestystä muutenki, eli heitettiin sieltä pari vanhaa nojatoolia vittuun ja kammettiin sänky toiselle puolen huonetta. Ja kas näin, ny on mun huonees tilaa myös jäläkipoloville, eli tän huonekalukikkailun idea oli raivata sitä mukaa tilaa, että kelepaa tulla kylähän kakaran kans.

Sitte katsastettiin, minkämoisia vauvanvaatteita oikeen arkistoista löytykää... Työkaverilta sain muutaman vaatekappaleen viimme viikolla ja äiti oli jostain varaston uumenista kaivanu muutamia mun ja Jaakon vanahoja kleseitä. Pari ihan vietävän söpöö mekkooki oli löytyny ja sen puolesta olis tietysti kiva, että lapsi olis tyttö, ettei tarttisi poikaa vaatettaa punaseen hameeseen :D

Loppupäivä kuluki lähinnä mettäs möyries. Enste hain Ramin kans pari korillista suppilovahaveroita lähimettästä ja myöhemmin menin äitin kans noutahan samoilta suunnilta puolukkaa. Sitte kotopihas riitti ihimeteltävää, ku monen monituista perhosta viä jakso hyöriä niin kukkien ku maahan märäntyvien karviaismarjojen ja omenien tähäre. Yks puska kukkapenkis veti puoleensa ihan hulluna nokkosperhosia ja mä jaksoin sitä kummastella, että mikähän niis suht vaatimattoman kokosis ja näkösis kukis oikeen houkutteli, etenki ku ne kukat haisi ainaki mun mielestä ihan savelle. Toisaalta, jos ei muutakaa ollu tarjolla ni kai oli perhosten tyytyminen sekundaan.

Sunnuntaina ruvettiin leipohon, senki uhalla että kesken leivonnan huomattiin että sokeri loppuu kesken. No, sokeria se on tomusokeriki, ja myös puuttuvan piimän voi korvata jukurtilla ja eikähän tää kuusenkerkkähillon jämäki tänne johki välihin sovi. Hmm no haisee vähä puisevalle mutta kai se kuuluu asiaan jos hillo kerta on kuusenkerkistä tehty? Lopputuloksena oli huolella reseptiä soveltaen valamistettu, mutta siitä huolimatta helevetin herkullinen omena-rahkapiirakka.

Semmosta hauskaa siis kuulu viimme viikonloppuun. Voi ku aina olis syksy. Eikä sekää haittaisi, vaikka olis joku oma plassi misä pääsis siitä syksystä nauttihin ihan suoraan, iliman että aina tarttee lähtiä johki hevon kuuseen ennenku pääsee asiaan. Kämpiltä kattoen esimerkiks nuis lähipuistois kasvaa sieniä ja marjaa vähä huononlaisesti... Ens viikonlopuksi taas lähäretään saaristoon ja koitetaan saada haalittua ittellemme vähä sikäläisiäki antimia. Eli lähinnä kalaa... Rami sinne suuntaaki jo huomenna, se pitää loppuviikon lomaa ja mä oon kans ottanu perjantain vapaaksi, että pääsen jo torstaina ittekki pois täältä. Ei täs sitte muutaku sitä orotelles!