Päätimme ryhtyä tuumasta toimeen heti seuraavana yönä, joka koitti tuon erellisen kiriotuksen jäläkeen. Meinattiin, että jos unikoulu tuottaa tulosta, ni onpahan seki lysti ohi maharollisimman äkkiä kun sen heti alakaa. Ku oliski voinu alottaa jo samalla sekunnilla, kun tuo erellinen jäkätys pääty nettihin, mutta yks unikoulun onnistumisen erellytys on toki se, että lapsi on nukkumas yöuniansa.

Ensimmäänen yö ei oikein täyttäny orotuksia. Orotettiin tietysti, että ku ensimmääsen kerran tosissaan kieltäyrytään antamasta poijalle maitoo yöllä, ni tämä riehuis ku perseeseen ammuttu karhu monta tuntia. Ei se ihan mennykkää niin, vaan poika heräs, inisi pari minuuttia ku Rami meni sitä vähä taputteleen selijästä, ja simahti sitte! Oltiin vähä että mitä vittua, ei tämä ny NÄIN heleppoo pitäny olla, mikä koira tähän ny on haurattu!?

Ja onneksi oltiinki vähä epäluulosia, ku kolomena seuraavana yönä orotukset enemmän tai vähemmän täytty ja saatiin hyssytellä poikaa puolesta tunnista kahteen tuntiin. No niin, näinhän tän kuuluki sujua, ei kai lapsen kans ny mitää edistysaskeleita saavuteta iliman kunnon taistelua!

Viime yö, eli unikoulun viires yö anto viitteitä siitä, että oppi olis menny poijalle jo vähä kaaliin, koska tämä nukku koko yön heräämättä! *tähän väliin fanfaarit, aplodeja seisten, hurraa-huutoja, aaltoliikettä, Porilaisten marssi ja skumppapullon korkkaaminen ja prääsäys Formula-kisatyyliin*

Mutta iliman sen suureellisempia tuuletuksia en tällä kertaa erehry luuleen, että tää oli ny täs, ku aina tulee kuonoon heti ku täs mökis jostaki pikkujutustaki hihkuu. Sen sijaan oon vaan rauhallisen tyytyväänen viime yöstä ja suhtaurun siihen niin, että kun erellisestäki puolivahingos nukutusta kokonaasesta yöstä ehti vieriin jo kuukauren päivät, ni tiä vaikka saatas seuraavaaki orottaa taas saman verran.

Ja mitä mä oonkaa teheny tänään, ku oon saanu kunnolla nukkua? Mähän puhkuin niin enerkiaa, että tuollasten tavanomaasten kotitöiren lisäksi oon tänään käyny nyrkkeilemäs, hyppäämäs mäkihyppyä, pyöritelly yhtäaikaa viittä hulahula-vannetta, käyny Etelänavalla leikkimäs pingviiniä ja pyyrystämäs kalaa ja lisäks kiersin yhyren saaren juoksemalla! Täs kohtaa lukijat varmaan mielellänsä lisäis erellisen lauseen loppuun, että "...ja unohrin aamulla innoissani herätes ottaa lääkkeeni", mutta erellä mainituis urheilusuorituksis on tokiki kyse vain Nintendo Wii -pelistä eikä mistää hallusinaatioista.

Loppuun on viä sanottava, että Rami on kyllä ollu ihan fakiiri täs unikoulutouhus, sen vois ylentää tän unikoulun rehtoriksi! Se kun laskee lapiokouransa sängys kitisevän mukulan selälle/vattalle, ni se ehkä jopa josain kohtaa rauhottuu, mutta ku mä koitan teherä samoin, ni lopputulos on sama jos mä tunkisin käteni vaikka omaan perseeseeni: poika se vaan huutaa ja ittiä vituttaa.

Mut ei kai se liikaa oo vaadittu äijältä, jos se joutuu öisin urheileen Urhon kans, ku mä kuitenki sen kans painin päivisin :D Ja jos me joskus saatas mukula nukkuhun yönsä silleen pääsääntösesti kunnolla, ni kyllä siitä yhtä lailla hyötyy mies ku minäki. Yöunen määräs Rami taitaa hyötyä jopa mua enemmän, se ku nousee ylähä aamusin jo puoli viireltä, ni se joskus vähä ikävästi lyhentää unia jos ollaan menty maate vaikka kymmeneltä, sitte poika herää kaharelta huutahan ja marajaa reippaan kaks tuntia...

No joo, mä oon tainnu jo ladella tähän ihan liian positiivista tekstiä tästä unikoulutuksesta, katotaan vaan ni viime yö oli vain voimien keruuta seuraavaa varte ja huomenna mä tuun tänne kiriottaan ja märäjähän, kuinka uus valavomisennätys on syntyny...