Oli myöhänen syksy, tai oikeestaan oli talavi, mutta lunta ei ollu viä maas. Oli tulos ilta ja oli alakanu jo hämärtää.

Olin mun porukoitten pihas, seisoskelin isän verstaan oven tykönä. Kuulin jotain ihime vaakkumista taivaalta. Kattoin ylähä ja huomasin, että muutama laulujoutsen lensi kohti ja kattoin, että ne taitaa lentää ihan kohta tästä pihan yli. Joutsenia oli vissiin joku kolome ja yks niistä lensi vähä erillään kaharesta muusta. Se yks lensi silleen, että se pian lentäis aiva kohtisuoraan mun ylitteni. Mietiin, että jos se päästäis paskan, ni se vois hyvinki osua muhun. Myös ihimettelin, että onpa joutsenet myöhään liikkeellä ku syksy oli jo näin pitkällä.

Yhtäkkiä se yksinäinen joutsen näytti ihan valtavalta, valakoselta pallolta taivaalla. Se oli kai jotenki pörhistäny höyhenensä. Just ku se oli kutakuinki meirän pihan yläpuolella, se putos maahan ihan vaan parin metrin päähän musta.

Puronnu joutsen näytti jotenki vaivaselta: sen höyhenpeite näytti kulahtaneelta ja likaselta. Kaulasta näytti puuttuvan höyheniä, kun taas muualta kropasta joutsen vähä väliä pörhisteli höyheniänsä ja näinpä koko lintu näytti aika omituiselta, kun muuten se oli ku mikäki pallo ja kaula oli ihanku ohkanen tikku siinä pallos pystys.

Mun olis teheny mieli mennä lähemmin kattoon sitä joutsenta, mutta pelekäsin, että se vois käyrä mun päälle. Lopulta se joutsen laahusti tuvan verannalle ja mä mietiin, uskallanko mennä sen ohi tupahan, vai rupeisko se nokkihin mua. No, mä menin kumminki uluko-ovesta sisälle ja sain jopa joutsenenki houkuteltua sinne. Mä suljin joutsenen olohuoneeseen, käärin sen johki vilttiin ja joutsen jäi siihen nukkuun.

Mietiin, mitä mä sille linnulle ny teen. Se tarttis saada johki hoitoon kun se oli selevästi sairas taikka loukkaantunu. Mun porukat oli ollu josaki käymäs Urhon kans, ja kun ne tuli kotio, mä heti varootin niitä, että äläkää menkö olohuoneeseen ku siä on joutsen!

Mä rupesin netistä tutkaileen, että mikä taho tää päin mahtaas huolehtia tuommosista loukkaantuneista elukoista. Varmaan johki eläinsuojeluyhyristykseen pitäs ottaa yhteyttä. Välis mä kävin kattomas sitä joutsenta, että oliko se viä hengis. Se makas hilijaa vaaliansinisen viltin sisällä. Selkeesti se eli, mutta joko nukku taikka oli tajutoonna. Yhtäkkiä joutsen näytti ihan meirän vauvalta.

Löysin netistä jonku seinäjokisen eläinsuojeluyhyristyksen puhelinnumeron ja soitin siihen. Siä vastas joku nainen ja mä enste kysyin, että kuuluuko Isojoki sen paikan toimialueeseen vai onko josain lähempänä joku muu paikka, mihkä mun pitäs soittaa. Nainen vastas, että kyllä he hoitaa Isojoenki eläinsuojelullisia asioita ja sitte mä rupesin selevittään, mikä oli homman nimi, että kuinka meirän pihalle oli tippunu joutsen ja nysse pitääs saada johki tervehtyyn.

Mietiin myös, että toivottavasti mun ei tartte lähtiä kuskaahan sitä lintua Seinäjoelle asti, ja että luulis siä ny olevan jonku tyypin, joka tulis hakehen sen joutsenen täältä pois. Aattelin, että varmaan tommosen villilinnun kuskaamiseen täytyy olla jotain erikoisvarusteita tai jotain, ettei se lintu levittäisi mitää tautia taikka kävisi kenenkää kimppuun.