Päivät ja kuukauret tuntuu menevän niin ettei eheri kissaa sanoo. Paitti sinä yhtenä päivänä kerkesin, oikeein SAATANAN KISSA -sanaparin muoros, ku töis tullesani huomasin, kuinka jompi kumpi katti oli joutunu pulaan silleen, että oli paskakikkare jääny puohon roikkuhun vessa-asian päätteeksi ja sitte sitä oli tietysti irrotettu hieromalla hanuria pitkin lattioota ja mattoja. Se oli taas niitä päiviä ku mietiin, kuinka kivaa olis jos perhees esiintyis keskivaikiaa kissa-allerkiaa, mutta on ne karvaperseet välillä ihan kivojaki... Kun oikeen vituttaa ja kainaloon tunkee joku kehräävä pörrö möyrästään, ni voi jopa käyrä niin hyvin että hetken ainaki vituttaa hiukka vähemmän :)

Viimme kiriotukses mainittu työhaastattelu ei sitte poikinu mulle yhtikäs mitään, mutta hainpa sitte yhtä muutaki työtä ja täs ny orotellaan, tuleeko haastattelukutsua. Vähä mä kyllä epäälen että ei, mutta onpahan hajettu. Rupiaa vaan vähä ressaahan tää tän hetkinen työtilanne, ei se ny aiva poissulijettua oo etteikö olisi jatkoo tarjolla täs nykyses hommas mutta jos vanahat merkit pitää yhtää paikkaansa ni varmuutta asiasta saa taas vartoo aiva viimme tinkahan asti. Nii, ja olishan se upeeta löytää joskus vakituistaki hommaa ni olis joskus eres yks tikku puos vähemmän. 

SuperDieettiki tuos alakoo, ainaki teorias, ku täs on nyt hetki kahtena ekana viikonloppuna ollu niin monenmoista hyppäämistä ettei oikeen oo ruokaohojeet pysyny matkas... Viikko sitte olin Helsingis kolomen kaverin kans, käytiin tunnelmoimas teiniaikasen suosikin Don Huonojen keikalla ja sitte käytihin taivaas, tarkemmin ottaen siis Farangis syömäs. Tällä viikolla sitte taas on nautittu lisää ruoka-, juoma- ja tavallista kulttuuria ku kävin veljen ja porukoitten kans kattomas Riverdancee, sitä ennen nautittiin myös hyvät ravintolasafkat ja perjantaina oli työpaikan järjestämät isot juhulat. 

Tapahtumientäyteisten viikonloppujen aikana ja lisäksi oon saanu nauttia tärkeitten ihmisten seurasta ja avusta. Nauruterapiaa ystäväporukan kesken, harrastusporukoitten riemua, lastenvahtiapua ihanalta kuorokaverilta, perheen kesken yhyressäoloo ja apua monenmoisiin kotohommiin, lisäksi tietysti linjat käy kuumina jos haluaa ystäville purkaa sydäntään vaikka keskellä yötä. Niin et jos sitä työpaikan 2500-päisen juhulavierasjoukkion keskellä tuttuja etties tuntu välis siltä et mitenkä tämmösen lössin seas tuntuu niin vitun yksinäiseltä, ni onneks vähä pienemmis porukois sen tajuaa, mitenkä hienoja ihimisiä sitä elämäänsä on onnistunu haalihin. Nii, nuota pöyröötä kissoja unohtamatta :D Ja sitte taas välillä on niin hienoo vaan lähtiä yksinänsä läheiseen mettähän haahuileen, haistattaa vitut koko mailmalle ja vaan hengitellä syvään keskellä korpee. Jos stressi olis niinku piukeeksi puhallettu ilimapallo, ni mettäs se pallo putuaa käsistä ja pörähtää hevon helevettiin lösähtäen rentona ruttuna pöpelikköön :)

Nyt ei oo taas aiva hetkehen mitää kinkeriä tulos, ni voi seuraavaksi orottaa vaikka sitä, näkyyskö tuo dieetti joskus johonaki muollaki ku kukkaros :D