Vois ihan hyvin vaikka kopiora tähän ton erellisen kirjotuksen. Viikko on kulunu mutta mitää ihimeempää ei oo tapahtunu. Mielialaki on erelleen ihan hyvä, mikä on mun mittapuulla aiva ihimeellinen saavutus. Onkahan viä ikänä ollu viikkoo niin ettei olisi yhtää vituttanu?

Tottahan vois tietysti laskee vitutukseksi sen, että töis sattu pari pientä vastoinkäymistä. Eileen huomasin, että yhyrelle tyypille oli täältä lähetetty vääriä näytteitä ja sen asian setvimises meniki ilosesti puolen päivää. Ei se muuten olisi niinkää vituttanu, muttaku se kämmi oli ihan omaa syytä. Tai no, olis se toisaalta voinu vituttaa enempi jos EI olis ollu omaa syytä, niin et olis joutunu jonku toisen sekoiluja paikkaileen. Sitte tänään pistin kokouskutsun menehen yhyrelle porukalle ja ilimotin, että kokous on Helsingis ens keskiviikkona kello se ja se kokoushuonees se ja se. Sattumalta menin vilikaseen niitä kokoustilojen varauksia ja huomasin, että joku oli varannu sen mun varaaman tilan eikä ollu saatana vaivautunu sitte ilimottaan mulle, että peruinpas sun tekemäs varauksen!

Voi jumalauta, en tiä mikä porhojen palaveri siihen samaan tilaan oli buukattu, mutta vaikka olis miten iso Jeesus ni vois ny sen verran tajuta että suvaittis ilimottaa varauksen peruuntumisesta, vaikka mä ny oonki vaan pieni maan matonen ja silleen. Olis siinä kumminki ollu mun yhteystierot näkyvis siinä mun tekemän varauksen kohoralla, et ei olis ollu kova tinki.

Mut onneks on taas tääki työviikko ohitte. Toivoisin, että olis tää koko työpesti ohitte ja sais keskittyä tähän seuraavaan (ikuisuus)projektiin, nimittäin tulevaan kakaraan. Mut ei tää tästä toivomalla parane, viä olis työtä meleki 4 kuukautta ja tätä muuta orottelua puolisen vuotta.

Ja jotta aika kuluus paremmin, ostin tällä viikolla vaivaset 26 kerää villalankaa. Käsityöleheres oli pari kivaa ja helepon tuntusta mallia: oli ponchoo ja villatakkia. Aikani mietin, että kummanko nuista tekis, mutta ku en osannu päättää ni meinasin että teen perkele molemmat! Ja kas näin, ny on vapaa-ajan pulumat ratkottu vauvan syntymään asti, saa nähärä tuleeko valamista eres siksi! Sen lisäks, että on jotaki tekemistä, käsityön lomas ei millää eheri siivota eikä teherä muutaku välttämättömimmät kotihommat, kuten netis pyörimisen, kissojen silittelyn ja ruokinnan, ruuan syömisen ja vessas käymisen. Ruuanlaitto ja kissanpaskalooran tyhyjennys on ulukoistettu Ramille, se ku tulee kumminki ennen mua töistä ni se saa pistää sapuskat tulille siksi ku mä oon kotona, ja neuvolas suositeltiin, etten mä menisi sorkkiin kissanpaskoja ensinkää. Tottahan mä tiän että kissanpaskan aiheuttama toksoplasmoosi-tartuntariski on aiva häviävän pieni, mut täytyy ny tästä raskausajasta ottaa kaikki ilo irti! Eli jos voin raskauteen vetoomalla ujuttaa äijälle jotaki vittumaisia hommia, ni en kai mä ny jätä tilaisuutta käyttämättä!

Et semmosta hauskaa. Mut katotaan vaan kuinka hauskaa on huomenna, ku pitää taas mennä häihin kattoon, ku muut ryyppää. Maharankohan mä näiski häis ihastella kaikenmoisia yksityiskohtia ja pohtia, että omiin häihin haluan kans jotain vastaavaa... kunnes hoksaan, että ai perhana mähän oonki jo naimisis.