Töis käytiin ohimennen iltapäiväkahavitunnilla keskustelu, joka herätti mus taas erinäisiä ajatuksia. Mähän en ikänä saa keskustelutilantees suustani pihalle mitää järkevää, vaan käyty keskustelu jää mun mieleeni junnaahan ku paikallensa juuttunu äänilevy ja vasta sitte mietin ja keksin kaikki tosi näppärät väittämät ja perustelut, mitkä olisin voinu sanoo kun keskustelu oli viä meneillään. Ja ku keskustelu on päättyny sata vuotta sitte, mä puran jäkätykseni tänne.

No, kahavipöyräs siis keskustelu käänty luistelemiseen ja yks nainen muisteli, kuinka oli lapsena luistellu ja kaatunu niin että ilimat pölähti keuhkoosta pihalle. Siihen toinen nainen pähkäili, että siihen aikaan ei viä piretty kypärää pääs luistelles. Tuos kohtaa mun meinas silimät plopsahtaa päästä ja ihimettelin, että pitääkö nykyään mukulat luistelles kypärää. Sitte sain kuulla, että no joo joo, tottakai jääkiekkoo pelates kypärää piretään! Just joo, enste puhutaan luistelusta ja yhtäkkiä kyse onki jääkiekosta. Ihanku mä ny en tajuasi, että kaikki jääkiekkoiliat kyllä luistelee, mutta mä aattelinki niin päin, että kaikki luisteliat ei pelaa kiekkoo. Mä vaan näin mielesäni itteni kakarana järven tai jonku muun epämääräsen jorpakon jäällä parin kaverin kans kompuroimas luistimilla, enkä misää kaupungin jäärytetyllä kentällä saran muun ipanan kans väistelemäs jääkiekkoja. Niin että anteeks vaan maalaisuuteni.

Seuraavaks tää kypärän puolesta puhunu nainen kysy, käytänkö mä pyöräilykypärää. Mä vastasin, että en. Siihen tuli taholta jos toiselta jokseenki paheksuvan sävystä napinaa. Mä naurahdin siihen, että mä vaan ajelen pyörällä varovasti. Sitte tää kypärä-ämmä kysy, et käytänkö mä eres turvavyötä autos ja vastasin, että tottakai! Ja tää vittuili, et jaa jaa, eksä sit autolla aja varovasti vai.

Siinä kohtaa kattoin parhaimmaks tukkia turpani, vaikka teki mieli sanoo että omapahan on asiani, millaseen haarniskaan itteni ujutan, tai oon ujuttamatta. Onhan se ny saatana aiva eri asia käyttää turvavyötä ku pyöräilykypärää? Mun näkökulma asiaan on se, että a) mä ajan autoo ympäri vuoden, pyörään en koske jos on vähänkää liukasta, b) mä ajan autolla toisten autojen seas, kun taas pyöräilyt taitan enimmäkseen pyöräteillä ja c) ajattelisin asioita ehkä eri tavalla, jos olis vaikka jotaki penskoja minkä takia pysytellä hengis kaikin keinoin, mut ku ei oo ni so what.

Ja lapsista viä, oon aika varma että ne kahavihuoneen ämmät aatteli, et "kyllä tuoki viä oppii jahka saa omia lapsia". Niinpä, miksi ottaa lasten käyttöohojeista selevää jos ei lapsia oo eikä eres jouru niitten kans tuhteeraahan? Ja jos vanahat merkit paikkansa pitää, ni sitte ku sen ensimmääsen kakaran pullauttaa mailmahan ni sitte ei kyllä neuvojat ympäriltä lopu.

Ääh, mua vaan vituttaa liiallinen holhous. Kyllähän porukat kännis teilaa ittensä hengiltä tai vähintään raajarikoiksi, tai monet kaatuilee talaviliukkailla ihan selevinki päin ja halakoo päänsä, mut ei silti viinaa kielletä eikä määrätä rollaattoria talavikäveliöölle. Okei, onhan se turha kuolema jos jää pyörällä auton alle ja ainua mikä hajoo on pää, kun ei ollu sitä kypärää. Mut kertokaa minkämoonen kuolema sitte EI oo turha? Ja taas toisaalta, mitä jos mä pistän kypärän päähän ja lähären sotkehen, sitte auto ajaaki mun päälle mut ei hätää, vaikka halavaannuin kaulasta alaha päin ni kiva ku eres henki jäi ku oli kypärä pääs? Siinä kohtaa luultavasti toivoosin, että olis vaan menny se henkiki.