Erellises kiriotukses luettelin, minkämoista puuta ja pensasta meirän markiilta löytyy, ja ny aattelin tarinoira pikkusen tuosta elukkapuolesta. Elukoita toki on moneen lähtöön, ja mä aattelin rajata aihepiiriä sen verta, että keskityn täs jutus lähinnä ötököihin, niitä ku tua pihas ylivoimasesti eniten pörrää.

Kun me ekan kerran tultiin tätä tupaa kattohon viimme syksyllä, heti lupas hyvää ku autosta noustuamme Rami sai välittömästi hirvikärpäsen ottaansa. Ja sinä päivänä, kun meille viimmeen lyötiin avaimmet kätehen, taisi olla kusiaissesonki parhaimmillaan, ku niitä ryömi tuvan nurkis asti. Mut onneksi kusiaiset tarkenee kesäsin pihallaki, niinpä tuvas niihin törmää enää harvakseltaan. Tai sitte tuvas väijyvät hämähäkit on syöny kusiaiset pois.

Aina, kun tulee kesä, niin kajahtaa aina sama virsi jonku sammakkotieteiden professorin suusta, että "tänä vuonna hyttysiä tulee olemaan ennätyksellisen vähän / paljon". Pah. Mun mielestä jo kymmenen hyttystä on "paljon", eli tuommoset ennusteet on ihan turhia koska niitä saatanan verenimiöötä on kuitenki, ja on lopulta ihan sama onko niitä neliömetrillä sata vai viissataa. Kumminki ne tulee pistähän eikä hyttyset tästä maailmasta tappamalla lopu. Mut ennenku joku viisas tietää sanoo, että tänä vuonna OIKEESTI on hyttysiä enemmän ku yleensä, ni mä sanon, että hyttysten tiivistä läsnäoloo ei tällä tontilla voi olla huomaamatta. Kun tua pihalla haahuilee, ni jos erehtyy puhuun jotaki, ni keskiverto lauseen aikana ehtii syörä ehkä parikymmentä hyttystä, ainaki meikäläisen valtavalla leipälävellä ja mun keskivertolausepituurella, kun joka lause sisältää parin minuutin verran kiroomista :D Mut ei tuos ny viä mitää, mitäpä siitä jos ny suuhun ja silimiin muutama itikka lentää, mutta se pistäminen! Perkele, kävin tos yks ehtoo kitkemäs rikkaruohoja ni mua kävi niin moni hyttynen kuppaamas ennenku tajusin sipasta Off-merkkistä parfyymiä korvani taa, että mun laskelmien mukaan mun olis pitäny kuolla verenhukkaan.

Sen lisäks, että hyttysiä piisaa, niin kyllä piisaa kirvojaki! Mä en ennemmin oo niitten olemas olohon kiinnittäny juuri mitää huomioo, mutta jotenki tää niitä puskee sisään ovista ja ikkunoosta, ettei niitä vaan pysty oleen noteeraamatta. Pyykit saa uuren, hienon vihreepilikullisen kuosin, ku ulukona kuivaat pyykit ja lopuksi käärit ne kaappihin niin, että välihin muussaantuu milioona kirvaa. Paras oli, kun yks ehtoo olokkarin nurkas oli jokku kirvojen kokoontumisajot. Siinä mä niitä painelin peukalolla littihin ja samalla ihimettelin, että mistä helevetistä ne tuonne on mönkiny, ku siinä kohtaa ei oo mitää kulukuväylää, mistä mun käsityksen mukaan kirvojen olis ollu heleppo hipsiä sankoin joukoin tupihin.

Tuos ny oli mainittuna vaan murto-osa nuosta hönkiääsistä, mihkä tää törmäilee, mutta ny tuo yks mittarimato tua lattialla rupes huutahan siihen malliin, että mun on pakko puuttua asiaan...