Mun ei vissiin saisi viettää Isojoella ku korkeintaan viikonloppu kerrallaan, koska meleki joka kerta kun mä tää happanen kauvemman ni mielesäni porajan, että kunpa mä asuusin tää vallan.

Ramilla alako kesäloma eileen ja ekaa lomaviikkoo tultiin viettähän tänne porukoille. Kesääsin oikeenki tää viihtyy aiva liikaki hyvin ja mieles olis sata asiaa mitä haluaas tää teherä, ja sata paikkaa misä haluaas käyrä, mut ny jo vituttaa ku viikonloppu tulee taas ihan kohta vaikka vasta on tiistai, ni puolet mun haikaalemista asioista jää taas toteuttamatta.

Tää on ny aiva erityisen paljo mustikkaa sekä vattua, ja molempia pääsee noukkihin ihan parinkymmenen metrin päästä kotiovelta. Sienehen olis kiva keriitä, samate kalahan, sitte tarttis sukulaasia käyrä morjestamas ja kaveria kans, sekä olis mukava käyrä vaikka vähä humputtelemas, uimas, mökkeilemäs, Lauhanvuoren kansallispuistos retkellä, hautausmailla kävelemäs, ajelemas keskellä yötä jotain mettäteitä yrittäen bongata jotaki elukoita, Kodesjärvelle olis ihana päästä souteleen ja vaikka mitä... Nykyään jo Urhon olemas olo rajottaa tuota ajankäyttöö, joten aikaa tarttis olla aiva määrättömästi että kerkiääs joskus toteuttaa tuosta listasta eres murto-osan. Sitte tulee mieleen se kuningasajatus, että kun tää asuis, ni olis aikaaki enemmän.

Eihän tää tietenkää mikää maanpäällinen paratiisi oo muuta kesäsin (eikä monen muun mielestä eres silloon, haha), mut kai sitä aina saa kaikenmoisia haavekuvia kehittää mielesänsä... Ja ehkä sitä osaa arvostaa tän paikan hienouksia enemmän, ku tää vain käy piipahtamas eikä asu pysyvästi. Mut sille ny vaan ei voi mitää, että vaikka oon ollu Isojoelta pois kohta 10 vuotta, ni tämä on silti tähän mennes ainua paikka, mikä tuntuu tosissaan KODILTA.

Turus asues ei oikeestaan osannu eres kaivata sellasta maaseutumeininkiä, että ihimiset morjestelee toisiansa ja jos joku tulee jutteleen, sitä ei automaattisesti piretä juoppona tai hulluna. Kerrostaloshan ny ei tietenkää kuulu mitenkää olla kontaktis naapureihinsa, ainut hyväksyttävä tapa kertoo naapurille terveisiä on jättää nimettömiä lappuja postiluukusta tai yleiselle ilimotustaululle, sillon kun naapurin yölliset aivastelut tai muu järkyttävän paheksuttava käytös ylenmäärin vituttaa.

Mut ny kun tua Maskus asuu, ja viä kohtalaasen, tai siis TODELLA mettäs, ni sitä kaipaas sinnekki ny sitä samaa kodon tuntua mitä Isojoella olles kokee, mut kauvankahan siinä menee, ennenku sellanen tunne syntyy? Täytyykö paikkakunnalla asua sen meleki kakskytä vuotta ensin? Eihän me tua ny olla asuttu viä paljo paskaakaa, mut viä ainaki on kävelyllä käyres lähinnä sellanen tunne, et ihanku hiippaalis toisten tontiilla ja tekee mieli pyyrellä anteeksi vastaantulijoilta, että kun mä ny oon tullu tänne teidän maalaisiryllin keskelle häiritteen.

On tää ehkä ny hieman vammasta, että just ku on saanu hommatuksi oman tuvan ja sitä täs ny hikipäis pistetään hienoksi, ni samaan hengenvetoon murehtii, että voi kun asuiski sittekki johonain toises hevon persees! Täytyy vaan palauttaa mieleen se tosiasia, että jos on työn saanti Turunki seurulla lujas, ni sitäki nihkeempää olis Isojoella. Siinä sitä taas muistaa, minkä takia täältä alun perin joskus häipyki hittoon, vaikka enhän mä toisaalta enää eres tiä koko tosta kemiatouhustakaa, että oliko se kannattava valinta ensinkää! Meinaan kyllähän seki tavallaan vituttaa, että enste kuluttaa sata vuotta saaraksensa mukamas hienonki tutkinnon, ja sitte se kaikki onki lähes yhtä tyhyjän kans kun töitä ei oo. Tällä hetkellä olis kyllä muutama paikka tarjolla, niinki lähellä ku Saudi-Arabias! Niin, et jos tarjonta on tuommosta ni kaipa se sit olis sama, misä käpykyläs sitä värjöttelis persaukisena.

No joo, ehkä mä kuitenki enste yritän asettua sinne Maskuun, kun ei sitä välttämättä viä näin parin kuukauren jäläkeen voi tietää, että onko tämä elämäni mesta vai ei. Ja kun täs ny äitiyslomaa viä piisaa hetken, ni eihän sitä tiä vaikka maailma muuttus siinä välis vähä paremmaksi paikaksi, eikä tarttisi ihan Saudi-Arabiaan asti lähtiä työnhakuhun oman alan töitten peräs.

Sitä vaan kauniina kesäiltoina välillä intoutuu miettiin kaikenlaista, et millasta elämä olis jos olis tehenykki niin taikka näin, tai jos yhtäkkiä tekiski nuon tai noin. Mut kohta on taas kumminki talavi, ja sillon on taas ihan yhtä paskaa joka paikas, niin että toivois varmaan lähteneensä sinne Saudi-Arabiaan töihin!