Oho, kohta on marraskuu. Päivät menee äkkiä ku on mukavaa, eli mä erelleen ihan viihryn töis ja lisäks täs on ollu ja tulee oleen monenmoista viikonloppuohojelmaa ja välihin on ihan arkiehtoisinki menoja niin, että välis tuntuu että ihanku ei kotona olisi palijo muuta keriinny tekehenkää ku pikkusen nukkuhun.

Viimme yönä en ainakaa tosiaan nukkunu ku pikkusen, ku Sisu heräs ja huusi kurkku suorana noin tunnin ennenku sain sen rauhottuun. Aamulla sitte zombiemaisen freesinä töihin, sieltä kaverin työ ja sen kans shoppaileen viikonlopuksi mökkievähiä ja sitte kotio, ja kappas kelloki on jo sen verta että mukuloille sais pistää iltapalaa nassun etehen ja siitä sitte vähitellen siirtyä muihin iltapuuhiin ja siinähän se päivä sitte meleki oliki, saiskahan ens yönä nukuttua vähä paremmin?

Tulevana lauvantaina on siis jo perinteiseksi muorostunu tyttöjen mökkireissu, jos siis tämmösiä yli kolomikymppisiä ämmiä ny viä joku kehtaa tytöiksi sanoo... no joo, kyllä mä ainaki kehtaan! Eli tieros on hilipeetä känn... maailmanparannusta seittemän emännän voimin ja aateltiin tänäki vuonna satsata koko kehon hyvinvointiin, vaikka voihan seki olla että sunnuntaina se päättyyki pahoinvointiin, mutta ehkä seki tällä ikää jo keskiviikkoon mennes laantuu!

Laantuispa vaan mun flunssaki pian. Muksuulla on ehtymätön varasto erilaisia räkätautibasillia takataskus jemmas ja taas ne onnistu sieltä yhyren sujauttaan mullekki plakkariin. Kurkku on kipiänä kolomatta päivää, yskittää, noukka vuotaa, päätä särkee ja yleisesti vähä vituttaa. Mutta jos tää ei muuten parane, ni onpa viikonlopuksi hommattuna koko valikoima desinfiointiaineita, eikähän niillä lähäre. Ainaki se vitutus, jos ei muu. 

Vaikka emmä ny tiä, vituttaako täs oikeestaan eres mikää niin kauhiasti... Väsyttää lähinnä, kun aina vaan meleki joka yö täytyy jomman kumman (yleensä pienemmän) ipanan tähäre herätä. Jotenki siihenki on jo aika paatunu, tai ehkä elämä muuten on sen verta jees ettei ainaanen väsymyskää jaksa niin aharistaa. 

Eikö ookki ärsyttävän tyhyjänpäiväästä ja sekavasti poukkoolevaa tekstiä? Mä vaan koitan tällä tavalla peitellä sitä, ettei mulla taaskaa/viäkää oo mitää asiaa, kunhan vähä annan tekohengitystä tälle plokille ettei aiva kuolisi pystyyn. Päivät rullailee mukavasti etiäppäin, töis on mukavaa ja enkä oo ihan viä haurannu sitä toivetta, että työt tua jatkuus ens vuonnaki, jonkumoista viihre-elämääki täs on päässy koittahan ja marraskuulle on luvas jopa kolomet erilaatuset kekkerit, vähä kaveriaki oon keriinny näkehen, kuoroharrastus on ihanaa ja muksut on varsinaasia pörriääsiä! Urhoki oppi lukehen ja Sisu on muuten vaan veikee jamppa :) 

Mua ei oo kuvataiteellisilla lahajoolla paiskattu joten en voi tästä hetkestä maalata taulua, mutta aina voin yrittää kiriottaa tästä hetkestä, että kuinka musta elämä on ny just menos sellaseen suuntaan ku kuuluuki enkä voi ku toivoo, että se suunta sais jatkua samana. Voihan se olla, että tää vaihe on taas lyhkänen ku kanan lento ja lennon päätteeksi laskeutuminen tapahtuu pää erellä rapakkoon, mutta koitan olla ajattelematta viä sitä vaihtoehtoo.