Oikeen kun mä tuota otsikkoo rupian miettihin, ni siitähän saa meleki sen kuvan, että yleensä meirän ruokailut olis jotaki hyvin rauhallisia ja ehkä jopa tylysiä hetkiä. Ei, ei ny sentään! Kyllä tapahtumia piisaa liianki kans, kaikkee muuta tapahtuu kyllä paitsi syömistä, jos mukulootten touhuja kattoo (äiti sitte syööki koko muun perheen erestä, ni tasa- ja ylipaino säilyy). 

Mut täs iltakevennykseks katkelma tänehtoisesta iltapalan syönnistä/syömättömyyrestä: 

Meillä siis tosiaan hankkii muksujen osalta ruokailut mennä aiva hulinaksi. Urho ny sentäs jollain lailla syöö, mutta välis seki ottaa sen pään ettei (muka) kelepaa, ja Sisulla on tällä hetkellä ruokakränttyily ihan vakioasetuksena. Tänään iltapalatarjoilu alako banaanilla, ja se sentään uppos molemmille iliman mitää protestia, Sisu ei tainnu eres kertaakaa karaata pöyrän äärestä banaaninpuolikkaansa aikana. 

No seuraavaks pistin jätkille lautaselle muroja ja maitoo. Kaataesani muroja perus Teema-lautasille tuli mieleen, että no joo Urho varmaan haluais muronsa semmoselta muropaketin kylykiääsenä tulleelta muovilautaselta, mihinä on kii pilli, millä saa halutesansa ryystää mairon pois siltä lautaselta (joku on oikeen päästäny luovuutensa valloilleen sitäki kupposta suunnitellesansa). En kumminkaa viittiny ruveta kaataan enää muroja toiseenkaa kippoon ja kun mä vein murot tarjolle, ni tottakai sieltä alako heti isomman suusta, että "minä en halua tätä, minä haluan pillin". Huokaus ja voi vittu!

Mähän päätin nourattaa tiukkaa linjaa enkä lähteny pompoteltavaksi, eli en suostunu siirtään muroja "pillilautaselle" vaan väitin, että se on tiskikonees. Ja kuten tiukkaan linjaan tietysti sopi, mä keksin kaivaa kaapista jostain juomapullosta Urholle erillisen pillin ja johan loppu marina ku jätkä sai ryyppiä pillillä mairot enste lautaselta ja lopuksi viä juomalasistansa. Siinä vaan jo sitä pilliä Urholle ojentaes aavistelin, mitä tuleman pitää...

...ja olin harvinaisen oikees! Tottakai Sisu tuli kateelliseksi Urhon ruokailuvälineistöstä, sittekki vaikka se oli jo Urhon rutistes keriinny juomaan muroistansa mairot pois ihan vaan nostamalla lautasen suullensa ja sieltä ryystämällä. Vaikka tiesin sen ihan turhaksi, koitin selittää Sisulle, että et sä enää mitää pilliä tartte ku ei sull'oo enää mitää maitookaa. Mut niin vain poika ojensi kätensä ja esitti vaatimuksen: "PILLU! PILLU!" 

Mä ja Rami vähä uluvahreltiin naurusta tilantees, joka tavallisesti sais verenpaineet tappihin ja savun nousehen korvista, mutta pirä siinä ny pokka ku 2-vuotias hokee ruokapöyräs pillua. Lopulta mä kaivoon kaapista jonku mehupillin ja painotin viä pillin oikeeoppista ääntämystä ja hetken oli rauha maas ku kumpiki sälli joi maitoo pillillänsä. Niin, mähän siis kaaroin Sisulle muroihin uuret mairot että silläki olis jotaki juomista. Mut ku maito loppu, ni Sisu oli taas oma ittensä eikä suostunu syömään muroja. Vajosin niinki alas että tarjosin Sisulle haarukkaa. Sillä jipolla sain poijan syömään noin kolome muroo, mutta sitte lakkas haarukkaki nappaamasta. 

 

Tää ruuasta kaikesta kapinoiminen on ny varmaan taas joku kosto siitä, ku vähä aikaa sitte toimitin josaki, että meirän poijat on loppujen lopuuksi meleko hyvätapaasia ja Urho oikeinki on suht rauhallinen ja halutessaan jopa ihan tottelevainenki. Ei olisi taas pitäny puhua mitää. Mut toivottavasti seuraavan kerran ku Sisu pyytää pilliä ni se kiinnittää äänneasuun enempi huomioo, ainaki jos kovinki yleisellä paikalla huomaa olevansa pillin tarpees :D