Heräsin tänä aamuna klo 6 siihen, ku jostaki päin tupaa kuulu rytmikkäästi hakkaava KLUNK-KLUNK-KLUNK-ääni. No just voi helevetti, kissa yrjöllä. En kumminkaa jaksanu nousta ylös siivoohon tuotoksia, olin joka tapaukses nousemas ylähä puolen tunnin päästä ja olin jo Sisun takia saanu yöllä pari kertaa nousta ni aattelin, että eikähän se laatta pysy paikoollansa yhyren puoli tuntia.

Vai pysykö? Ens töikseni ku mä puoli seittemältä nousin, lähärin ettihin sitä oksennuskasaa. Kierrin koko tuvan parihinki kertahan - eikä löytyny! Tietysti tähyilin enste matot, koska ainahan kissa mieluiten matolle oksentaa eikä paljaalle laattialle. Olisko käyny niin, että jompi kumpi katti on heittäny vaan jokku kirkkaat limat jonnekki, ehkä just matolle, ja siks mä en oo viäkää keksiny, mihkä tää aamupuoles niin kovan louskutuksen kans purjottiin?

Pari päivää takaperin mukulat leikki Urhon huonees. Sitte Sisu mönki sieltä pois ja ihimettelin, että kuinka sillä on housunpersusta ja pultut ihan märät. Eka epäilys oli tietysti, että ny on vaippa falskannu ja nuuhkin Sisun rettuja, että haiseeko kusi. No ei haissu. Jaa, no oliskahan sitte jätkä imeskelly jotaki lelua niin huumas, että on kuolannu näin lujaa?

Menin kattoon Urhon huoneeseen ja siä oli, matolla tietysti, märkä lätäkkö. C.S.I.-tutkijan elkein tuumailin, että tuo on kyllä sen mallinen roiske, että se nimenomaan on roiske eikä mikää hitaasti kuolaamalla valutettu läntti. Olin jo mielesäni valamis kuristahan Simpan siihen paikkahan, ku nuuskin mattoo testatakseni, haisisko se kuitenki kuselle, nimittäin kissankuselle. Ja ei, Kessuhan siitä ei olisi saanu syitä niskoillensa vaikka se oliski ollu syyllinen, sillä Simppa on tän talon automaattiryökäles silloonki kun se ei oo mitää teheny.

En oikeen saanu läntistä hyvää vainua ja lopuuksi hain paperia ja kuivasin läntin pois. Herranjee että sitä litkua riittiki! Monta paperia kastu aiva litomäriiksi. On sitte huolella kuolattu, ihimettelin. Nuuhkin näppejäni viä sadannen kerran ja olin haistavinani lievän oksennuksen hajun ja siina kohtaa vasta älysin, että täshän mä ny oon käytännös hieronu naamani kissan oksentamaan limahan a) tunkemalla nenäni kii suoraan siihen matos olevaan länttiin, b) nuuskimalla sitä Sisun vaatteista ja c) hinkkaamalla sekä mattoo että Sisun housuja käsin ja nuusaamalla näppejäni! Tätä mä jo kutsuisin sanalla "voittajafiilis"!

Niin, et välillä käy niin että kuulet oksennusäänen mut tuote jää löytymättä tai sitte löytyy tuote ja ihmettelet, että miksei kuulunu ääntä.