Kun tua erellisen kiriotuksen kommenteis kaipailtiin myös meirän kissojen kuulumisia, ni täältä pesee :) Viime yö anto jotenki erinomasesti aihetta taas ihimetellä, että kyllä ihiminen voi olla omituinen ja perverssi ku viittii ottaa jotaki helevetin elukoita vaivooksensa :P

Simppa tapas ennemmin harrastaa öisin sitä, että se rupes miukuun ja jynttäähän käpälällä vaatekaappien ovia, että ihanku olis sillä samasella hetkellä ollu pakko päästä sinne kaappihin taikka mailma kaatuu siihen paikkaan. Ei se päivisin ikänä teheny semmosta, eli päämääränä oli ilimiselevästi vaan aiheuttaa melua tyhyjästä, jotta sais huomioo ku herralla oli vissiin liika tylysää öisin ku muut nukku.

Ku kaappien koluutes ei tuonu toivottavaa tulosta, ni Simppa suurine älynlahjoineen on keksiny uuren jutun! Se könyää kiriotuspöyrälle ja rupiaa siä pitähän meteliä. Se joko rapistelee millon mitäki, taikka sitte pureskelee tai nuolee jotaki maharollisimman kovaan ääneen. Hitto, jos se paukuttaski vaan kaapinovia ni sille äänelle ei tarttisi korvaansa lotkauttaa ku tietää, että mitää korvaamattoman pahaa ei tapahru kuitenkaa, mutta ku herää semmoseen vitun ärsyttävään mässytekseen ni pakkohan siinä on herätä ja kuikuilla, että mitähän siä taas oikeen koitetaan syörä / tuhota ja sitte saa lopun yötä jännittää, että koska pöyrän antimet mahtaa palautua oksennuksena jollekki matolle!

Viimme yönä taas heräsin, ku Simppa oli kiriotuspöyrällä kravaamas jotaki. Nousin sängys istualleni salamana, minkä seurauksena kuulu vaan TUMPS ku Simppa hyppäs äkkiä lattialle. Se ei kuitenkaa luimistellu pois paikalta, vaan jäi haastavasti makkarin ovenreikään vahtaahan, että mikä on mun seuraava siirto, nousisko ämmä vaikka ylähä leikkihin tai jotain. Sen sijaan mä nappasin tyynyn ja pamautin sillä vähä sängyn laitaa, ja tätä liikettä Simppa sen verta kunnioitti että painu eteisen puolelle ja mä sain jatkaa nukkumista.

No eipä aikaakaa ku sama perkeleen show toistu. Tällä kertaa mä vaan toimin vähä nopeemmin, eli ku vähä silimiäni sain auki ni nappasin tyynyn ja plasautin taas sängyn laitaa - ja melekein osuin toiseen kissaan, joka nukku autuaan onnellisena hyvin likellä sitä kohtaa, mihkä mä tyynylläni paasasin... Enkä mä eres keriinny näkehen, kumpi kissa oli rauhas nukkumas ja kumpi siä lutkutti jotaki roskia, mutta miten mä kummasti epäilisin, että se mölyapina oli taas Simppa ja se rauhallinen nukkuja olis ollu Kessu. No, joka tapaukses siinä sai vähä viatonki kärsiä, nukkukissa ku säikähti mun yhyren miehen tyynysotaani kans sen verta, että makkarin ovenreijäs oli suorastaan ruuhkaa poispäin. Mut rauha palas maahan ja sain nukkua - vähän aikaa.

Ehkä mun arvelut erellisen kohtauksen roolijaosta osu oikeeseen, eli että Simppa oli se joka mesos niin ettei kukaa saanu rauhas nukkua ja tästä kyrpiintyneenä Kessu päätti antaa mokomalle huomionkerjääjälle viimein ansaitsemansa huomion. Seuraavaksi siis sain herätä siihen, ku kissat tappeli sängyn alla niin että kopina kävi! Puutuin pelihin tömistämällä jaloilla sänkyä niin, että kissat häipy muualle painihin, mutta ei se ratkasevasti auttanu ku sama mökä jatku eteisen puolella. 

Aamulla katkonaisista yöunista huolimatta lausuin Kessulle muutaman kiitoksen sanan siitä hyvästä, että oli vähä antanu Simpalle könihin :D Toisaalta, Simppa sai mitä haluski, ehkä jopa korkojen kera, mikä varmaan takaa sen että tästä innostuneena se ei ainakaa vähennä yöriekkumista, kun se hoksaa että kun aikansa pipertää ni kyllä joku viä palakittee ja herää pitähän seuraa.

Eteisen matolta poimin pois muutaman ison karvatollon. Oli vissiin ollu kunnon matsit. Sanoon kissoolle, että ootte molemmat varsinaasia karvatolloja ittekki, ja huomatkaa painotus sanalla TOLLO! :D