Pitkästä aikaa näin unta, misä oli "pääosas" tulviva joki. Kysees oli aika perinteinen, tuttu ja turvallinen Isojoki, joka tosin mun jokiunis yleensä on kaikkee muutaku turvallisen tuntunen.

Viimeöises unes laskin soutupaatin jokehen ja mun piti mennä veneellä alavirtaan päin niin pitkälle ku pääsisin. Tiesin yhyren paikan, misä mun täytys vetää vene rantaan ja jatkaa matkaa kävellen. Siinä paikas oli vastas sen verta vuolas virtapaikka, että alaha pääsis kyllä muttei takasi ylähä.

Ku nousin veneeseen ja tuuppasin sen liikkeelle, tajusin, että joes oli vesi normaalia korkiammalla ja samalla virtaus oli voimakkaampi. Pelotti vähä, että ei kai vuolaampi virta vetäisi mua väkisin alaha siinä paikas, ku mun pitäs pysäyttää. Mulla ei ollu eres airoja mukana.

Yhtäkkiä vene oliki jo tulos siihen mutkaan, misä mun piti päästä rantaan. Vesi oli siinä paikas ihan älyttömän korkeella! Vene kumminki ajautu ittestänsä rantaan ja mä sain jostain penkereellä kasvavista heinistä kii ja koitin niitten avulla kiskoo itteni rantaan.

Rantaopenkka oli aika jyrkkä ja mä sain kauhialla vimmalla kiivetä sitä ylähä. Lopulta väsährin ja jäin hetkeksi penkalle istuun, ku siinä oli semmonen sopiva kohta misä mahtu hetken huilaahan. Sitte mä yhtäkkiä rupesin kirjottaan kirjeitä mun vanhoille koulukavereille Anulle ja Merjalle. Mä kirjotin enste jotaki yleistä lätinää ja päivittelin, kun ei oo moniin vuosiin piretty yhteyttä ja kyselin kuulumisia.

Kohta mulla oli yks paperillinen tekstiä täynnä mut mietin, että olis pitäny keksiä viä lisää, en olisi keherannu lähettää niin lyhkästä kirjettä kellekkää. Mietin kuumeisesti, että mistä mä ny keksisin kirjottamista, kunnes hoksasin että mä voisin kirjottaa mun tuoreimmat kuulumiset, eli sen että oon talavella valamistunu ja justiin vähä aikaa sitte menny naimisiin.