Hiihtoloma vuosimallia 2018 on jo yli puolivälihin asti lusittuna ja loma on sujunu pääsääntösesti oikeen mukavasti ja mikä ihaninta, työpaikan yt-paska tuntuu joltain hyvin kaukaiselta kalakatukselta, ainaki viä muutaman päivän ajan, kunnes taas on mentävä tapahtumien keskiöhön. 

Hiihtoloma alotettiin laivareissulla poikien ja mun vanhempien kans, ja kunhan kuivalle maalle päästiin, suunnattiin nokka kohti Isojokee. Tietysti tähänastisen talaven kylymimmät kelit on osunu justiinsa mun lomaviikolle, mutta toisaalta kelit on ollu myös takuulla talaven aurinkoisimmat! Luonnon omaa valohoitoo on tullu nautittua liki joka päivä. Ku kerta on hiihtoloma, ni on kans hiihretty. Lauvantaina olis Urhon 8-vuotiskemut ja niitä varte on leivottu. Oon teheny kirpparilöytöjä ja mukuloille on hommattu uusia rettuja ja kenkiä: Pressan jatkokauden kunniaksi poijat siirty Reino-tossuista Sauli-tossujen aikakautehen. 

Tänään kävin mukulootten kans Kauhajoella uimahallis. Kätevää, ku etelä-pohojalaaset hiihtolomaalee vasta ens viikolla ni me saatiin pu(l)likoida uima-altailla lähes keskenämme! Muistan kyllä kuinka lukios olles vitutti ku itte kävi lukionsa Honkajoella ja parhaimmat kaverit Kauhajoella, ja aina oli hiihtolomat eri aikaan. Syyslomaa ei vissiin oo ihan samallai hajautettu ku hiihtolomia, niinpä ku viimmeks syyslomalla käytihin Ikaalisten kylypyläs ni siä oli väkiä ku pipoo eikä mistää nautinnollisista uimahetkistä voinu haaveillakkaa, ku koko aika oli puolenkymmentä räpistelijää tuppaamas omalle henkilökohtaaselle reviirille saatana. Ja ne kiukkusten mummujen katseet, ku kesken vesijumpan erehryyt puikkelehtiin NIITTEN reviirin läpi!!! 

Tänään ehtoommalla kävin yksikseni kävelyllä tua pakkases nautiskelemas päivän viimisistä auringonsäteistä. Joskus yksiksensä kävely on ihan saatanan tylysää mutta jotenki tällä kertaa tuttu lenkki oli ohi ku hujaukses kun sen taittoo jotenki ajatuksiinsa unohtuneena. Ehkä täs ku muuten on muksujen kans ollu usiamman päivän lähes taukoomatta, ei vaan kerkee ajatteleen yhtää mitää ja sitte ku oli semmosta rauhallista aikaa hetken verran ni siinä sai vähä purettua päänsisäistä hässäkkää.

Justiinsa tuos yhyrelle kaverille muotoilin, että jos ihimiselle on niinku keskimäärin annettu omia enerkiavaroja varte ämpäri, ni musta tuntuu että mä oon saanu vaan kahavikupin. Ämpäriki voi olla toki tyhyjä mutta jotenki se kahavikuppi on äkkiempää kipattu tyhyjäksi ämpäriin verrattuna. Eileen hiihtelin tua mailman upeimman sään vallites ja oikeen tunsin kuinka mahtava olo tukki kaikki suonet ja räppänät, ja sitte ku tuli taas ton nuoriso-osaston kans saatananmoinen yhteenotto (ja ties monesko tälle lomalle) ni ei ehtiny kissaa sanoo ku oli kuppi nurin ja likimain palasina. Loppuehtoon oliki sitte kuppi ja takki niin tyhyjinä ettei jaksanu muutaku porata silimät päästänsä.

Oliki aamulla niin ristuksen raikas olo heräätes, ku päätä särki ihan helevetisti, silimät oli turvoksis ja kaikki lihasten irvikuvat oli jumis siitä hyvää ku pikkuusen on ruhoonsa raahannu hiihtolarulle. No ei muutaku kourallinen Buranaa kuonohon ja Sisulla & Urholla kohti uutta päivää! Uskaltaakohan eres sanoo, että tää päivä onki itse asias sujunu aika kivasti? Onhan tätä viä pari tunti jälijellä, et kyllä tämäki viä kerkiää vituiks mennä :D

Ei maar. Kyllä tähän lomaan mahtuu huomattavasti enemmän onnellisia hetkiä ku nuita tunnelman notkahruksia. Vaikka sääennusteet lupaa kipakoota pakkasia tästä etiäppäinki, ni kyytipoikana tulee sitä aurinkoo kans. Se mun voimakahavikupin hyvä puoli on se, että kun se ei oo sen ämpärin kokonen, se on myös äkkiä larattu täytehen.