Käykö teille ikänä niin, että kun yhtäkkiä innostutte jostaki, ni se innostus on niin mukaansatempaavaa että kaikki pitäs pistää totehen sillä ristuksen sekunnilla ja sitte ku pääsee oikeen vauhtihin, ni yhtäkkiä huomaat, että vittu hei täähän lähti ihan rasasta koko touhu?

Mulla on pitkin elämää ollu erimoisia keräily"harrastuksia". Mukulana keräsin tarroja, liimasin niitä yhyren vaatekomeron oven sisäpuolelle niin että tarroja oli ovi täynnä ylähältä alaha asti. Josain vaihees tykkäsin myös koholia posliinisia pikkuesineitä. No joo tää ny on viä aika kesyä. Aikuisiällä oon innostunu myös parista astiasarjasta ja ku muksut oli vähä pienempiä ja ne tykästy Muumeihin, ni pitihän tietty kirpparilta ostella Muumi-aiheisia pehemoleluja, Muumi-kirjoja ja Muumin kuvilla varustettuja lasten rettuja. 

Muumibuumin syrjäytti Angry Birdsit. Muksujen intoilua on tietysti hyvä käyttää tekosyynä, kun kämppä pullistelee Angry Birds -aiheista kamaa: vaatteita, pehemo- ja muita leluja, koulutarvikkeita, reppuja ja muita laukkuja, palapelejä, petivaatteita, koristetyynyjä, astioita, fleecepeittoja (3 erimoista...), tauluja, pyhkeitä, laastareita, tarroja, pelejä, DVD-levyjä, mattoja, kirjoja ja sarjakuvalehtiä, uikkareita ja kellukkeita... ja mitähän viä. Mut sit rupiaa olehen jo vaikia perustella asiaa vain sillä, että "ku lapset tykkää", jos kämpästä löytyy myös Angry Birds -huppari aikusten koos, ja jos mulla on ihka oma Angry Birds -pehemotirppa sängys ja jos oon vieny töihin ittelleni pienen Angry Birds -maskotin stressileluksi... Ja tänään sitte ostaa päräytin kirpparilta Angry Birds -suihkuverhon :D 

Tuon lisäksi vähä kaikenmoinen perhosaiheinen sälä uppoo mulle ku väärä raha. Mulle sais varmaan myytyä vaikka palan paskaa jos siihen on liimattu joku perhosen kuva päälle. Perhosilla mä koristelen itteeni ja kämppää, ku löytyy perhosteemaisia koruja, vaatteita ja tatskoja, ja sitte kämpäs on perhostauluja, perhostapettia, perhosverhojaja liuta muita perhoskoristeita ripoteltuna sinne ja tänne. Joskus Turuus asues mä himoitsin sinisiä koriste-esineitä ja kissa-aiheista roinaa ja parasta oli, jos sattu löytyhyn sinistä kissa-aiheista roinaa. 

Kosmetiikan haaliminen ny on ollu ikisynti siitä lähtien ku kutosluokalla rupesin käyttähän meikkiä. Yks yläasteaikanen poikaystävä katto ku mä meikkasin ennen bileisiin menoa ja taivasteli, että mistä helevetistä voi tietää, mihkä kohtaan naamaa milläki kynällä pitää piirtää. Se oliski ku piisais aina yks kynä tai purtilo per käyttötarkotus mut jotenki sitä materiaalia vaan kertyy ja kertyy... Mut tällä viikolla sentäs sain heittää yhyren TYHYJENTYNEEN huulikiiltoputkelon roskiin ja mietiin, että onkahan näin käyny viä koskaa. Yleensä ne ei-niin-lemppari-kemppariryönät hankkii unhoittua johki kaapin uumeniin kunnes nakkelen niitä roskiin - hankkiakseni uusia...

Mut uusin höyrährys sitte. Kesällä kävin poikien kans yhtenä päivänä Maskun Rosarium-ruusupuistos. Siä tenavien kans työnnettiin nokkamme monenlajisiin ruusupuskihin ja etenki Sisun kans oltiin ihan fiiliksis. Sitte mä keksin, että mä haluan kans kotio ruusuntuoksua! Pakko, ja vähä äkkiä!

Kuvas näkyy mun "aikaansaannokset" muutaman viimme viikon ajalta, eli on tuoksukynttilöötä, saipuaa, shampoota, dödöö, kasvonaamioo, kasvovettä ja vartalorasvaa. Melekeen kokoelmaan kuuluis myös hajuvesi, jota mä haikiana nuuskin kaupas tuos yks päivä, mutta perkeles kun olin justiinsa hommannu uuren hajuveten (no jos ihan rehellisiä ollaan ni KAKS uutta...) ni sain hillittyä itteni, ihime kyllä. Oliskahan ruusun hajusia Wunder baumeja olemas, vois autohon laittaa semmosen, hehheh!

Joo... Kai sitä vois pervompiki olla, mutta välillä sitä jää miettihin, että onkahan hissikuilua ikänä veretty aiva ylimpiin kerroksiin asti. Mut sopivasti justiin tänään joku jakoo Facebookis jonku kuvan, mihinä sanottiin, että "Elämä on liian lyhyt normaalina olemiseen. Pysy outona!" Kylä näin on, eikä tartte mitenkää erikseen ponnistella asian etehen. Se tulee ihan luonnosta(an), vaikkapa sitte ruusupuskia nuuhkimalla.