Taas on mennä humpsahtanu kokonainen kuukausi erellisestä kiriotuksesta. Pääsiäänen tuli tuos lusittua aika perinteisin menoin: oltiin taas kerran Isojoella. Mä rupesin oikeen laskehen, että moneskahan vuosi mahto olla putkeen, ku oon pääsiääsenä ollu Isojoella, ni tajusin, että en mä eres muista. Vahava veikkaus on, että joskus vuosituhannen aluus vietin yhyren pääsiääsen Prahas silloosen poikakaverin kans, mut emmä kyllä satavarma oo, oliko se pääsiäänen vai joku muuten vaan pirennetty viikonloppu. Ja sitä tikulla silimään joka menneitä muistelee ja niin erelleen.
Silloon joskus tuhansia vuosia sitte ku ei viä ollu lapsia, pääsiääsethän oli ku mikkäki monipäivääset festarit, jo hyvis ajois piti tierustella porukoilta, että kai te ny sitte varmasti lähärette johki reissuhun pääsiääsenä. Nykyään meno on hieman muuttunu ja suorastaan rukoillaan äitiltä ja isältä, että äläkää ny vain menkö justiinsa pääsiääsenä mihkää, tai jo jos meette ni jos ny eres yhtenä ehtoona silti kerkiääsitte kattohon nuota mukuloota ni vois mennä johki vähä hilluhun noin niinku kaverien kesken.
Tän vuoden pääsiäisen pyhiinvaellus alako lasten mehuhetkellä, ku serkut ja yks muu kaveri pesueineen tuli porukoitten työ kahavitteleen. Siitä sitte kaverin työ ulukosaunaan ja sieltä kylille toisen kaverin tukikohtaan etkoille ennen paikalliseen kuppilaan siirtymistä. Ja sieltä sitte tanssahtelun, tuttujen moikkailun ja useemman lasillisen jäläkeen pirssillä takasi lähtöruutuun. Sitte lepoo liki puoleenpäivään - ei ny tietenkää muuten niin myöhälle muttaku piti kelloja siirtää.
Levosta tuli mieleen mun univajeen kuittausprokkis mistä kiriotin viimmeksi. Se on nyt lähteny käyntiin ihan hyvin. Tokihan mä muuten olisin mieluusti töis jo seiskalta enkä vasta vähä puoli kahareksan jäläkeen mut näillä mennään.
Taisin uhota myös että meinaan ihan tuosta nuon vaan karistaa pari kolme kiloo... no voin tän kaiken pääsiääseen liittyvän suklaas rypemisen keskeltä nolona huikata, että en oo aivan viä tavottees eihän tästä tuu hevon vittuakaa! Mutta, mähän meinasin suoriutua tästä urakasta synttäreihini mennes ja viä on meleki kuukausi aikaa, eikä oo eres mitää kinkereitä tiedos hetkeen, ni ehkä täs viä on toiveita päästä eres alakuun. Tai kyllähän mä aina alakuun pääsen harvase päivä :D
Joo huokaus. Justiin oli pakko taas uhurautua ku Sisu ei jaksanu syörä loppuun Mignon-suklaamunaa... joo voi rakas, äiti voi kyllä auttaa, tuo ne loput mulle vaan... Mut onneks huomenna on uusi päivä! Tänään kävin jo pistämäs vähä läskiin liikettä pyöräillen! Meleki jo vaivuin epätoivoon, että eikö saakkaa avattua fillarikautta viä maaliskuus, mut kerkisimpäs! Eikä täs ny taaskaa kovin pitkää taukoo ollu ku viimme vuonna talutin pyörän talliin viimisen kerran vasta muutama päivä ennen joulua. Hiki tuli ja puo on varmaan huomenna kipiä mut kyllä vain tuli mukavasti virtaa ku on täs jo vähä keriinny taas kyllästyyn pelekkiin kävelylenkkeihin! Kevät on parasta maailmassa, jos ei alakusyksyä lasketa!
Kommentit