Tua taannoises elämäs misä sain teherä työtä, sain kerran älynväläyksen, että ostanpa työhuoneeni somisteeksi jonku tekokukan. Ja ku osasin ounastella aiva oikein, että se työ kumminki mun osaltani loppuu, ni sitte voin kokeilla kotona, saisko eres feikkirehun pysyhyn hengis, ku kaikki oikiat nuupahtaa mun helläs hoiros alta aikayksikön. Ei luulisi yhyren tekokukan hoitamisen olevan mitenkää ylivoimasen vaikiaa, ja sitä ei takuulla kissakkaa raiskaa!

Noin kuukausi takaperin oli mun ja Ramin kuures hääpäivä ja Rami toi mulle kukkapuskan. Mä koitin vääntää naamalleni jonku hymyntapaasen vaikka tiesin, kuinka elävien kukkien kans tulee käymään, ellei niitä piilota johki kaappihin - ja oon jostain käsittäny, että kukkaset kuuluus pitää esillä eikä suinkaa kaapis lymmys. Kukkakimppu kävi yö yöltä aina vaan harvemmaks ja räjähtäneemmäks ku kissat, tai ainaki Simppa, kävi pimiän turvin maiskuttelemas vähä kasvisravintoo. Ihime kyllä en löytäny tuona aikana yhtäkää kukkayrjöö, siihenhän kissojen useimmat ruohon ja muitten vihreitten napostelut johtaa. Lopullinen niitti oli se, ku Simppa kaato koko saatanan kukkavaasin, ja kun se kimppu oli siinä jo hyvän aikaa kitunu, ni se vaasin vesiki oli tietysti tosi raikasta.

Jälleen kerran muistutin armasta aviomiestäni, että vaikka sillä tulevina hää- ja muinaki merkkipäivinä kuinka veri vetääs kohti kukkakauppaa (hahhah!) ni jos kumminki keksiis jotaki muuta, koska meirän kämpäs ihastuttavat kukka-asetelmat ei vaan pääse millää oikeuksiinsa, kun karvaperseet mouhertaa ne pilalle ja hyväs lykys viä tosiaan kaataa vaasit ja hyvä ettei jopa riko niitä. Joskus muinoin äijä oliki käyttäny vähä mielikuvitusta ku olin vihijassu, että meirän asumukseen ei kannata kukkia kanniskella niin kauvan ku meillä on nuo kissanperkeleet. Oliskahan se ollu joku kihiloohinmenon vuosipäivä, ku Rami toi mulle kukkien sijaan tillipuskan ja tuoreen ananaksen! Mut arvakkaa mitä kävi tillien kans ku mä asettelin niitä kuivuhun keittiön pöyrälle? No kissat tietysti söi ne. Ja jäyti ne myös ananaksen lehtiä, mutta sen herelmäosuuren taisin sentäs pistellä itte suuhuni. 

Mut palataanpa nykyaikaan. Muutama päivä sitte löysin kodinhoitohuoneen matolta kasan kissanoksennusta - siis misäpä muualla kissan ykää vois ollakkaa ku matolla? Kattoon, että jaaha, sitä on taas järsitty kukkakimppua yrjön koostumuksesta päätellen - mut mitä vittua, mähän heitin sen kukkapuskan raadon helevettiin jo ajat sitte?! Tarkempi silimääly paljasti, että oksennus sisälsi TEKOKUKAN lehtiä!!! Tiesin syyllistä näkemätikki, että asialla on takuulla ollu Simppa, tuo olennoista kenties viisain! Koska niin se vain menee, että Simppa on aina syyllinen, kunnes toisin toristetaan! 

Eilenaamuna löysin samaaselta kodinhoitohuoneen matolta myös kissanpaskaa - ja sama tekokukanvihiree sävy pilkisti paskapampulanki keskeltä. Harvoinpa on teheny yhtä lujaa mieli aloottaa aiva uutta harrastusta, nimittäin kissanheittoo! Tän paskalöyröksen ku kuvailin Ramille ni se sanoki yllättäneensä ryökäleen rysän päältä tekokukkaa jyrsimästä enkä ollu mitenkää hämmästyny siitä tierosta, että kysees oli ku oliki ollu ystävämme Simppa. 

Ihan oikeesti, mitä helevettiä?! Kissa, joka hyljeksii melkein kaikkia maailman kissanruokia, syöö onnesta soikeena jotaki jeesuksen tekokukkaa!!!??? Tai jos sen tekee mieli nauttia ruohoo tms. röörienputsausmieles, ni eikö se niinku mistää hoksaa, että tää kukkanen ei oo aiva aito? Ehkäpä kerrostaloelämä vieraannutti nuo katit luonnosta sen verta pahasti ettei ne erota muovikukkaa oikiasta. Eihän ne raasut kerran saanu eres hiirtä hengiltä ku semmonen oli eksyny porukoilla tupihin: Kessuki vaan pörhisteli häntäänsä :D 

Mä ku oon täs joutesani vähä heitelly taas turhaa kamaa niin kirpparille ku roskiinki, ni tiänpähän mikä lentää roskiin seuraavaksi, ennenku kissalla on joku suolitukos.