Syksy on täs kääntyny jo talaveksi, ainaki jos kalenteriin kattoo. Mutta jos kattoo ikkunasta pihalle ni aika syksyseltä näyttää aina vaan, on mustaa, harmaata, rapaa ja loskapaskaa. 

Palasin tänään kotio joulunvietosta Isojoelta. Siä sato joulupäivänä lunta ja mukulat pääsi jopa vähä hiihtähän porukootten pihas. Maisema oli hyvinki talavinen ja nätti pienen aikaa, mutta tänään taas lämpötilat meni plussan puolelle, vettä on sadellu ja ainakaa tää Varsinaas-Suomes ei oo lumesta haisuakaa, jos sitä tää ny joulunpyhinäkää häävisti kerkis olehen. 

Täs ku väsyneenä, nuhaasena sekä pikkusen krapulaasena tuskittelen arkeen paluun kans, ni muistupa mielehen, että eipä oo tullu taas hetkihin kiriotettua plokihin mitää, ja aattelin, että jos kaivelis tympeilyn vastapainoksi jotaki kivoja asioota tältä vuodelta. Onhan sellasiaki ollu meinaan, onhan?

No on toki, vaikkei tän harmauren keskellä meinaa aina muistaakkaa. Mieleenpainuvimmat jutut on varmaan kesälomareissu Legolandiin sekä syyskuus tuon uuden pikkukissin tuleminen osaksi hullunkurista perhettäni. Tietty on ollu myös paljo pieniä kivoja juttuja, kuten hauskoja reissuja hyvien ystävien kans (Folklandia-, synttäri- sekä Radio Rock -risteilyt, mökkeily Honkajoella, viikonloppureissu Kokkolaan sekä muutamia keikkoja) ja mukuloottenki kans on käylähretty pikku retkillä tuon vähä isomman Tanskanreissun lisäksi. 

Arki rullailee, jos ny ei kovin tasasesti mutta eteenpäin ainaki tavalla tai toisella. Töis on kaikenmoista härdelliä ja muksujenki kans on ollu monenmoista häsää, toinen kloppi sai silimälasit ja toista on kuskattu hampaitten oikomishoidois ja sen seittemän sortin muuta hyppäämistä on jatkuvalla syötöllä, mutta toisaalta hyvähän se, että tukitoimia on ja asiat sillä saralla etenee. Mut välihin tuntuu että tarttis kans jonku kymmenen avustajaa niinku mikäki saatanan kansanedustaja, että sais edes osan langoista pysyhyn sievästi omis hyppysis. Fiilis on lähinnä niinku olis sontakärpäsenä sotkeentunu hämmähäkin verkkohon. 

Hmm ai juu, piti jotaki positiivisia nostoja teherä tästä vuodesta eikä valittaa kuinka kuivaa arkipullaa välis on tarjolla. No, jos seuraavaksi miettiis, että mitä mä orotan ens vuodelta?

Kunpa sais vähä tilannetta työmaalla rauhotettua. Ja kunpa pojilla sujuis koulus jatkoski hyvin. Syksyllä onki jätkillä vähä uutta omaksuttavaa, kun ei enää hyörynnetä koulun aamu- ja iltapäiväkerhon toimintaa. Mutta eiköhän asiat aina jotenki suttaannu, vaikka sitte päällä seisten ja hampaat irves. Muutamia mukavia reissujaki on tiedos, pariin tapahtumaan lasten kans ja sitte kesällä pääsis soittoporukan mukana Kaustiselle esiintyyn! Ja ens vuoden Folklandia-risteilyki on taas jo ihan ovella. 

Eniten kuitenki toivois sellasta kohtuullisen vähillä muuttujilla varustettua rauhallista eloo. Että pystyis vapaa-ajalla nauttihin elämästä ja ottaan rennosti, lataileen akkuja kun on enste sauhunnu töis tukka putkella ja sen päälle oikeen ottanu yhteen kersojen kans... Et koitan edelleen karsia elämästä pois asioita jotka ottaa enemmän ku antaa, ja hartaasti toivon että kohorille osuis maharollisimman vähä vittumaisia sattumuksia kuten vaikkapa ojaanajoja/rengasrikkoja/kiviä tuulilasihin, hajonneita kodinkoneita/soittimia/kännyköitä, pimahtaneita polttimoita, kenkien korkolappujen katoamisia tai vetskareiden rikkoutumisia, pankkikorttien katoamisia, pitkiä sähkökatkoja tai vaikka sitä että taloyhtiön ruohonleikkurista loppuu just silloin bensa ku mä päätän kerranki ajaa nurtsin. Eikä myöskää mitää tappohelteitä kesäksi, kiitos. Ai niin ja laihtuakki tarttis vähäsen, niinku aina. 

Elämä yhä hakee uomaansa, yritän ja erehryn, koitan keksiä keinot mistä saa virtaa vaikka kuinka vituttaas. Haluan olla onnellinen, ja itte päätän, millaset asiat saa mut tunteen olon hyväksi.