Mä oon semmonen, että koitan olla innostumatta mistää liikaa etukäteen, ettei sitte pettyysi kovin pahasti jos hommat meneeki puihin. Siis mä KOITAN olla innostumatta, mutta innostun silti aina vähä liikaa. Mut ehkä ny uskaltaa jo tuulettaa, ku asuntokaupat on muutamaa päivää vaille tehty? Ja kai uskaltaa tulevasta muksustaki jo iloita, kun se kerta muistuttaa olemassaolostansa potkimalla mun mahaa sisältäpäin? Ei kai sitä ny voi aina vaan varmuuren vuoksi synkistellä, eihän täs muuta kerkiääsi tekehenkää ku maalaileen piruja seinähän jos sillä linjalla meinaa pysytellä?

Käytiin justiin tapaamas sen talon myyjäpariskuntaa ja se asunnon välittäjäki oli paikalla. Mä riemastuin ku hoksasin, että sen talon pihas kasvaa tammi sekä syreenipuskia. Sen sijaan harmittelin, että siä oli muutama omenapuu, koska mä en nuista kotitekosista omenoista erikoisemmin välitä. Ne ku on yleensä vaan täynnä madonreikiä ja sitte ku sattuu kunnon omenavuosi ni niitä perkeleen madonloukkuja on kaikki paikat täynnä eikä tiä mihkä niitä omppuja tunkis. Töiski kaikki tuskailee omeniensa kans ja mun tekis mieli sanoo, että kaatakaa ne vitun puunne jos ne kerta tuottaa nuon suurta aharistusta. No, mä en viä tiä miten meirän tulevien omenapuitten kans käy, saako ne pitää henkensä vai ei. Ei niitä ny onneksi kauhian montaa näkyny olevan.

Linnunpönttöjä mä haluan ripustaa sinne tontille mielin määrin, ja talavisin lintulaudalla piretään murkinaa. Talon myyjät kerto, kuinka naapurin kaks kilttiä koiraa välihin käy siä pihas kyläälemäs ja mä jo mietiin, että mitähän meirän kissat siitä tuumaa :D Ei sillä, ei meirän kateista erelleenkää tuu pihakissoja, mutta haaveis olis rakentaa niille ulukoilutarha.

Mä palan innosta päästä kartottaan, minkämoisia kävely- ja pyöräälyreittiä sen tuvan ympärystöstä löytyy ja että onko minkämoiset sienestys- ja marjastusmaharollisuuret. Ihan likellä on ainaki yks veten täyttämä soramonttu, en tiä onko se uimakeleponen mut jos siä joskus jotaki sorsia pääsis näkehen. Harmi vaan et tuvan pihan vieres on kans pieni vesimonttu, millä helevetillä mä saan mun kakarani pirettyä sieltä pois? Ku eikse niin mee että mitä enempi kiellät muksua tekemästä jotaki, sitä torennäkösemmin tenava päättää koittaa onneensa? Muuten sen montun vaikka tukkiski, mut naapuri vois tykätä huonoo koska se kuoppa on sen markiilla...

Meillä tulee olehen oikeen kaks naapuria. Toises asustaa vanhempinensa joku teinipoika, mopo näky olevan pihas eli sitä mopon prääsäystä saa varmaan kuunnella ihan kympillä. Jos se ny kuuluu minkää vauvan rääkynän yli... Toisella naapurilla taas on hevosia. No viis naapurien kulukupeliistä, kun ny vaan olisivat ihimisinä miellyttäviä, eikä mitää joka asiasta valittavia kiusanhenkiä taikka millää muulla tavoin kilahtaneita. 

Kyllähän täs jo maalailee vaikka minkämoisia tulevaisuurenkuvia, mut silti ajatus talon löytymisestä ja tästä kämpästä pois muuttamisesta tuntuu ihan utopialta viä, ku muuttoajankohta siintää josaki hevon kuuses asti. Ja ku ei täs eres viä varsinaisesti osaa sitä muuttoo orottaa, kun ny tästä mukulan orotuksestaki seleviääs enste!

No aika kyllä kuluu kovin nopiaan erelleen. Tääki viikko on taas buukattu täyteen jos mitäki menoo, vissiin yhyren illan saa olla niin ettei tartte mennä mihkää. Emmä käsitä että mistä koko aika siunaantuuki jotaki ehtoo-ohojelmaa? Miks just nyt, ku kotona lekotteluki tuntuu ihimeen viihryttävälle? Viikonloppunakaa ei tehty oikeen mitää muutaku napsittiin herkkuja sohovalla löhöillen, väkersin vähä käsitöitä ja katteltiin telekkaa, ja yhtäkkiä sai huomata että kattos perkelettä sehän olis taas ehtoo.

Niin se on ehtoo nytki, kello ei oo ku hätinä kahareksan ja ny jo meinaa naama revetä haukottelusta. On tämäki kans, haaveilla nukkuhun menosta tähän aikaan päivästä... alan jotenki ymmärtää, minkä takia raskaana olevia naisia ruvetaan kutsuhun "mammoiksi"?