Olin johonaki töis, taikka koulus. Mun oli ihan kauhia jano (kuten oikeestikki) ja haahuilin josain käytävällä. Astuin käytävältä pieneen keittiöhuoneeseen ja menin jääkaapille.

Se huone oli kait sitä varte, että jääkaappiin sai tuora eväitänsä ja sitte siä sai keittää kahavia ja sen sellasta. Jääkaapis oli myös mehutiivistepulloja, joita kaikki sai käyttää ilimatteeksi. Kattelin sieltä jotaki sokeritonta mehutiivistettä teheräkseni siitä mehua.

Mulla oli käres punanen muovinen muki ja kaaroin pohojalle punasta mehutiivistettä. Hoksasin, että nyt lorahti vähä liikaa, mutta täytin sitte mukin vetellä ja aattelin, että hörppään tästä vähä pois ja lisään vettä tilalle ja toistan saman niin kauvan, kunnes mehu ei enää oo liika väkevää.

Mehu tosiaanki oli enste aika vahavaa, mutta laimentelin sitä joka huikan jäläkeen ja lopulta kaadoin sopivan laihan mehun naamariini meleki yhyrellä huikalla. Kun mukis oli enää pieni liru jäljellä, huomasin että siä lillu jotain pitkulaisia punasia rämmäleitä.

Mietin, että olikahan se mehu menny vanahaksi, kun sinne oli tuommosta sakkaa kertyny. Kaaroin mehutilikan lavuaariin ja kattelin tarkemmin niitä kökkäreitä. Nyt ne näytti lähinnä vaalian liiloilta ja huomasin, että ne liikehti! Ne oliki jotaki matoja!!!

Tuijotin mukihin epäuskosena toretakseni vain, että kyllä nuo ohuet luirut tosiaanki liikku ja vääntelehti ja ne oli tosiaanki jotaki matoja! Mun tuli ihan järkyttävän huono olo ku mietin, olinkahan mahtanu ryystää paljoki matoja mehun mukana, vaikken ollukkaa ihan pohojimmaisia mehuja ehtiny juorakkaa. Yskin ja syljeskelin lavuaariin ja huuhtelin marot mukistani tulikuumalla vetellä.

Sitte keittiöön tuli joku ämmä ja selitin sille, mitä äsken oli tapahtunu. Se oli vaan kovin kiireinen eikä se vissiin oikeen eres tajunnu, mitä mä sille sepustin. Sitte se lähti ja mä mietin, että mun kai pitäs heittää menehen se huonontunu mehupullo mut mua iljetti niin, etten halunnu nähäräkkää koko putelia.