Laitetaanpa tähän vähä katkelmia Urhon varhaasemmista vaiheista:

15.10.2010, Urho 8 kk:

"...
on se vaan niin väärin, että enste pakotetaan syömään kiinteitä ruokia ylipäätään, ku maitoki olis vallan hyvää, ja sitte ku niihin sössöihin on muutamaan tiettyyn makuhun justiin ja justiin tottunu, ni sitte koitetaan pieni mies MYRKYTTÄÄ jollain KOKKAREILLA?"

"...se tuntuu havaittevan, että jos lusikallises ruokaa on ykski pieni ryyni, ni se sylykästään välittömästi pellolle ja jos moinen huijaaminen viä jatkuu, ni jätkä ei aukase kitaansa enää ollenkaa. Pitäkää klimppinne saatana."

"...ruuan partikkelikoko ei saa olla nanomilliä suurempaa. "


Hei miten tää tuntuu niin tutulta, ihanku tää olis tapahtunu tyyliin eileen? No varmaan siks, että tämmöstä tapahtu muun muas eileen ja tapahtuu varmaan myös tänään!


7.2.2011, Urho 1v;

"Siirtyminen aikusten ruokiin tapahtuu tällä vauhrilla joskus vuonna 2065. Johan tuo oppi yli 8 kk vanahojen ruokiinki tuos josain 10-kuukautisena."

Ei perkele, kohta tulee poru. Sisu on jo YLI 10 kk eikä se viäkää syö ku nuita puolivuotiaille tarkotettuja mössöjä!!! No yks 8 kk ruoka kelepaa, mutta se onki semmosta, misä ei juuri mitää kokkareita ookkaa. Ja yhtä toista ollaan saatu ny vähä meneen kokkareettoman soseen seas, tosin sitäki on pitäny vähä muussata haarukalla enste.

Jos siis Urhon kans kesti älyttömän kauvan saada se syömään ensinnäki ikäkauteen sopivia purkkiruokia ja sen jäläkeen tavallisia ruokia, ni mä ennustan, että Sisun kans tie tulee olehen sitäki kivisempi... No yösyötöistä sentäs päästihin eroon aiemmin ku Urhon kans, mutta muuten on kyllä tavallisen hankalaa. En muistanukkaa, miten näppärästi 10 kk vanaha heppu osaa kaivaa pienen perunanpalan pois suustansa.

Entä joko mainittin puuron syömisen? Siinä Sisu nourattaa tismalleen veljensä jalaanjäläkiä. Eileen koitin tosi pitkästä aikaa antaa Sisulle jotaki puuroo. Siinä oli jo valamiiksi jotain makuaineita ja sen lisäks mä pistin viä vähä sosetta päälle. Puuro ei ollu mitää erikoisen klimppistäkää mutta jo ensimmäisen lusikallisen päälle meni Sisun naama niin lujaa solomuhun että mä päätin, että se oli muute sitte (taas) viiminen puurosatsi, minkä mä yritin sille syöttää. Mieluummin mä keskityn tappeleen sen kans, että sais eres jotaki rehtiä ruokia joskus maittahan.


Mut jotain pientä edistystäki: Sisu on jo aikansa kävelly hyvin vauhrikkaasti pirellen jostaki tuesta kii. Ny täs noin kolmen päivän sisällä se on rohkaistunu sen verta, että päästelee välillä tuesta irti ja saattaa seistä aloillaan ihan lyhkäsiä aikoja, kunnes ottaa jostain tukee tai purottautuu puollensa maahan. Urhohan oppi käveleen 11 kk vanhana, niinpä Sisulla on kuukausi aikaa jos meinaa pystyä samaan!