Konsertti on onnellisesti takanapäin ja ainaki omalta osaltani oon ihan tyytyväinen! Esiintyminen oli taas ihan mukavaa vaikka sitä jännittiki etukäteen niin paljo että meni perjantain ja lauvantain väliset yöunetki vituiks ja mahas möyrästi aiva vammasesti. Ja parasta tietysti oli, etten mielestäni kovin pahoon kämmäälly yhyreskää tanssis, vaikka väsytti, jännitti ja vattas kierti tuhat pierua :)

Yhtäkkiä koko höskä oliki ohitte ja koitti se hetki, kun sopi korkata siiderin ja heittää humppatossut narikkaan sinne aivojen viereen. Loppuehtoo kuluki rattosasti oman tanssiporukan kesken ku paikattiin keikan aiheuttamaa ravinto- ja nestevajausta, saunottiin ja hoilotettiin karaokee meleki puoli neljään asti yöllä.

Aamulla joku toinen tanhukööri oli majottuneena mun pään sisälle ja siä käviki sen päivänen jytääminen, et voi perse. Vasta pitkänsitkiän Burana-hivutustaistelun jäläkeen sain hengen siltä rytmiryhymältä pois ja kykeni aatteleen kämpille raahautumista anoppilasta. Onneks olo pysy ihan kohtuullisena ku piti porukoitten, kummitärin, mamman ja papan kans syörä mamman väsäämää läskisoosia, ei olis kovin krapulaisena ollu heleppoo!

Toisaalta oon huomannu sen, että krapulan määrä on aina vakio, mutta sen ilimenemismuorot vaihtelee. Joskus saa ihan kuolemantuskas halailla paskapönttöö tai peliätä et päänsärky räjäyttää koko kupolin ilimahan. Jos sattuu sellanen onni, et fyysinen osasto säästyy kärsimykseltä, ni ihan varmaan on semmonen "hävettääahdistaavituttaa"-darra. Mulla on tänään ollu just tommonen, tuntuu ihanku olis eileen törttöilly oikeen urakalla, vaikka korkeintaan oon aiheuttanu toisille traumoja rääkkymällä karaoketuuttiin ja ehkä loppuillasta oon artikuloinu jokseenki epäselevästi ku on enste noin kymmenen tuntia kaatanu sössötysjuomaa suuhunsa.

Hitto vie, kaamee krapulamorkkis vaikkei oo ees teheny mitää pöllöö! Muutenki kaikki pienet tylsät jutut tuntuu megaluokan ongelmilta, esimerkiks mua riepoo ihan kympillä pelekästään se, et pitäs kattoo mitä mun pukupussi on syöny ja järjestellä eiliset esiintymiskuteet takasi kaappiin. Heti ku vilikaseeki tota pukupussia, tekis mieli repiä tukka päästä ja mönkikä peiton alle piiloon ja toivoo, et retut kävelis kaappiin ittekseen (minkä ne hikiset vaatteet epäälemättä tekeeki, jos ei niitä lähiaikoina nosta vähä tuulettuun).

Onneks kokemuksesta tiän että kun tästä ny nukkuu yön yli ni tää krapulavitutus hälävenee, tai oikeestaan se korvautuu maanantaivitutuksella. Mut onneks seki on tavannu haihtua ku seleviyrytään tiistain puolelle ;)

On tähän päivään silti jotain mukavaaki mahtunu. Kävin Ramin kans vähä sunnuntaiajelulla, meinaan ku ollaan niin rikkaita että on varaa tuhulata bensaa... Mä vaan halusin hetkeksi pois kotoo ku jäi läskisoosisyömingeistä niin kauhia tiskivuori pöyrälle. Matkalla näin kevään ekat leskenleheret sekä erinäisiä lintuja, muun muas oikeen komian fasaanin. Lisäksi oon tyytyväinen Ramin konsertista ottamiin valokuviin, ja pistänki tähän pari näytille ihan piruuttaniki niitten kiusaksi, jokka ei oo viä hoksannu, että kansantanssi on oikeestaan ihan vitun siistiä touhua :D

1238943869_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Munsalan kansallispuku ja omituinen ryhyritöön asento...

1238943858_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Täs kuvas on sentäs jotain liikettä

1238943880_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Totinen (ja kalapia) naama ja omituises kierus olevat jalaat!