Äitienpäivä taas lähenee ja se tietää sitä, että lähäretään viikonlopuksi Isojoelle äitiä ja mammoja morjestaan. Ramin äiti kyllä jää morjestamatta ku se ei ihan tua Isojoella asti vaikuta, mutta ku mulla on toi äiti/mammatilanne Ramiin nähäre 3 - 1, ni mulla on vähä niinku etulyöntiasema ku päätetään äitienpäiväviikonlopun ohojelmistosta.

Yks tuore äiti käväsiki meillä tänään, nimittäin tää mun kaaso. Mä voisin kyllä ruveta kutsuun sitä ihan nimeltä, ku häistä ja kaason pestistä on jo sata vuotta ni tuntuu vähä typerältä erelleen käyttää siitä nimitystä kaaso. Eli tästä eteenpäin puhun Anitasta. No mut kumminki, se poikkes tänään visiitillä toukkansa kans ja se kakara on kyllä yllättävän herttanen, vaikka se ny vähä väliä kiljuu ja puklaa ja paskoo housuun. Mut se ku on viä niin pieni ettei se osaa mönkiä eteenpäin eikä se näin ollen pysty sotkeen paikkoja (paitsi puklaamalla) eikä rikkoon esineitä niin se on ihan mukava vieras :D

Hassuja tommoset mini-ihimiset, niitä tekee mieli vaan hypistellä ja tökkiä, että voiko noin pieni ötökkä olla ihan oikee ihiminen varmasti. Tänään se poika jopa taisi melekeen hymyillä mulle. No olihan se ny orotettaviski että mun lärvi on niin typerän näkönen että vastasyntyneekki repee nauruun. Mä sain jopa syöttää sitä muksua tuttipullosta, oli vähä omituinen fiilis. Mut kyllähän se hyvin meni, muksu lutkutti yhteen putkeen putelin tyhyjäksi, eikä menny eres rikki - ei niin tuttipullo ku muksukaa.

On täs ittekki toisinaan joutunu semmosen mielenhäiriön valtaan, että on pähkäälly jotta oliskahan mulla riittävän pitkät hermosäikeet että mä kestäisin teherä omiaki kakaroota. Perkele, ku pitkästä aikaa joutuu vauvan vaikutuksen alaseks, ni heti kuvittelee että mikäs täs ny olis olles vaikka olis ittelläki tommonen. Ei sais antaa sulosen ulukonäön hämätä!

Mut sitte loppukevennykseksi (?) ihimisvauvoista eläinvauvoihin. Tai ainaki melekeen. Aamulla näin ikkunasta, kuinka viereises puistos temmelsi kaks siiliä :D Rami ensin sano, että ne tonkii siä maasta jotaki, mutta ku mä pääsin kattohon ni siä isompi siili kampes itteensä pienemmän selekähän. Että siiliperhees on varmaan ilonen perhetapahtuma tulon päällä... Mietiin siinä, että mitenkähän mahtaa olla siileillä tuon seksihomman kans, mahtaako tulla kipiää erestä ja takaa ku toinen piikkipallo hyppää toisen päälle ja sitte pitää viä vähä nylypyttää ikäänku vastakarvaan? No joo, ehkä paree ettei julukista ihan kaikkia ajatelmiansa mitä siileihin tulee, joku pian luulee (=arvaa) että m'oon ihan sekasi.

Mut sekasi tai ei, huomenna on kumminki ah niin ihana perjantai! Ja huomenna näen pitkästä aikaa mun omat lapsukaiseni, nimittäin kissat jokka on jo kuukauren ollu porukoitten riesana riemuna :)